Valtionosuudet karttavat vanhuksia

Vaalikausi lähenee loppuaan ja istuva hallitus on vaikuttanut päätöksenteollaan myös varsinaissuomalaisten arkeen. Kuntien taloudellinen tilanne heijastuu arkisten palveluiden tarjontaan joka pitäjässä. Kuntien monet toiminnot pyörivät pitkälti niille myönnettyjen valtionosuuksien varassa. Valtiolta tulevan rahoituksen merkitys korostuu erityisesti taloudellisesti tiukkoina aikoina jolloin muut rahahanat ovat pienemmällä. Hallitus päätti valtionosuusjärjestelmän olevan remontin tarpeessa ja tämän seurauksena valtionosuusuudistuksen on määrä astua voimaan heti ensi vuoden alussa. Mitä tämä uudistus sitten tarkoittaa Varsinais-Suomen kohdalla?

Vanhaan järjestelmään verrattuna Varsinais-Suomen valtionosuudet laskevat peräti 115 euroa asukasta kohden. Laskua tapahtuu lähes joka kunnassa ja Aura onkin ainoa kunta koko maakunnassa missä valtionosuus nousee. Valtakunnallisesti tarkasteltuna valtionosuus asukasta kohden laskee seitsemässä ja nousee 11 maakunnassa. Asukasta kohden laskettuna maakuntamme menettää toiseksi eniten valtionosuuksia. Vain Satakunnassa lasku on vielä hurjempaa. Uudessa järjestelmässä valtionosuuksien laskennassa sairastavuuden painotus kasvaa ja ikärakenteen painoarvo puolestaan vähenee. Varsinais-Suomessa vanhusväestön määrä on suuri ja sairastavuus on maan keskitasoa.

Vanhustenhoidon asianmukainen järjestäminen on jo nykyisillä resursseilla haasteellista monissa kunnissa ja tilanne näyttäisi olevan pahenemaan päin. Hallituksen vaalikauden toimet kehittää vanhustenhoidon kokonaisuutta ovat olleet tehottomia. Esimerkiksi omaishoitoon liittyvät uudistukset ovat jääneet vaatimattomiksi siihen nähden kuinka arvokasta työtä se on ja paljonko julkista rahaa säästyy kun omaishoitajat laittavat itsensä likoon läheistensä puolesta. Omaishoidosta maksettavien korvausten tulisi olla edes kohtuullisella tasolla ja omaishoitajien tulisi päästä korvauksen piiriin tasapuolisin ja oikeudenmukaisin perustein kotikunnasta riippumatta. Kun laitoshoitoa korvaavan avohoidon määrää lisätään, tulisi omaishoitajien asemaa parantaa tuntuvasti. Vanhustenhoitoon liittyvät haasteet huomioon ottaen valtionosuuksien määräytymisperusteena ikärakenteen painoarvoa ei pitäisi laskea. Riskinä on, että kuntien palvelutarjonnan erot venyvät entisestään niiden ikärakenteen perusteella. Ei vanhuksista tule rangaista kuntia. Sen sijaan laadukkaiden vanhustenhoidon palvelujen järjestämistä tulisi tukea. Uudistus ei kohtele maakuntia ja kuntia tältä osin reilusti. Lisäksi uudistus joka kiristää Varsinais-Suomen kuntien taloutta entisestään on myrkkyä terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävien ennaltaehkäisevien toimien kannalta. Ehkäpä kuntamme pääsevät nauttimaan tulevaisuudessa suuremmista valtionosuuksista kun sairastavuus lisääntyy ennaltaehkäisevien toimien rapistuessa. Järkevää?

Valtion rooli alueellisen kehityksen tasapainottajana on mennyt tällä vaalikaudella huonompaan suuntaan. Tuntuu, että valtaosa tehtävistä uudistuksista vahvistaa kasvukeskusten asemaa ja johtaa tavalla tai toisella palvelujen keskittämiseen. Tämä kehityskulku on jatkunut jo liian pitkään ja hyvinvointiyhteiskunnalle ominaiset palvelut, kuten esimerkiksi koulutus ja terveydenhuolto, ovat karanneet monilta liian kauas. Maakunnastamme löytyy jo nyt liikaa esimerkkejä tällaisesta kehityskulusta. Tulevaisuudessa vastuu itsestä ja kanssaihmisistä tulee lisääntymään. Yhteiskunta on ajettu siihen pisteeseen, että asenteen vahvimman ihannoimiseen ja sen hyväksymiseen on muututtava. Inhimillisyyden ja välittämisen siemen kylvetään jo lapsuudessa. Sen takia varhaisesta lapsuudesta aikuiseksi kasvamiseen ja vanhukseksi varttumiseen tarvitaan hyvä maaperä. Hyvän kasvualustan luomiseen tarvitaan kaikkien osallistumista.

Teksti julkaistu Turun Sanomissa 25.10.2014

Comments are closed.