Blogi

Tiedote koulukiusaamisesta

Kiusaamispalautteen määrä yllätti kansanedustaja Elomaan

 

Kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaan (ps) mielestä koulukiusaamiseen on puututtava uusin lääkkein. Vaikka koulukiusaaminen on tilastojen valossa 2000-luvulla vähentynyt, se on yhä mittava yhteiskunnallinen ongelma. Elomaa pyysi koulukiusaamiseen liittyen yhteydenottoja Facebookissa ja saman tien puhelin alkoi soida ja viestejä tulvia. Palautteen määrä oli valtaisa.

 

– Hämmästyin ja samanaikaisesti järkytyin siitä, kuinka paljon yhteydenottoja tuli todella lyhyessä ajassa, kertoo Elomaa vakavana.

 

– Kiusaamistarinat olivat toinen toistaan kamalampaa kuultavaa. Sellaisia asioita ei kenenkään pitäisi suomalaisissa kouluissa joutua kohtaamaan, hän jatkaa.

 

Kiusaamisella on usein kauaskantoiset seuraukset ja se saattaa vaikuttaa uhriin läpi elämän. Kiusaaminen johtaa tutkimustulosten valossa usein vakaviin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin sekä lisää syrjäytymisriskiä, jos siihen ei puututa tarpeeksi tehokkaasti ja riittävän ajoissa. Henkilötasolla kiusaaminen aiheuttaa valtavasti inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnalle siitä koituu kova lasku maksettavaksi.

 

Elomaan mukaan valtion pitää tukea kuntia kaikin mahdollisin keinoin taistelussa koulukiusaamista vastaan.

 

– Opettajilla on usein täysi työ päätehtävänsä toteuttamisessa ja kiusaamiseen ei välttämättä kyetä puuttumaan tarpeeksi tehokkaasti. Kunnissa kyllä pyritään aktiivisesti miettimään ratkaisuja koulukiusaamiseen ja monet koulut ovat mukana esimerkiksi KiVa Koulu –ohjelmassa.

 

– Erilaisten projektien ja ohjelmien lisäksi tarvitaan konkreettista tukea kiusaamistapausten ratkomiseen ja koulun ulkopuolinen koulurauha-asiamies toisi apua juuri tähän, Elomaa toteaa.

 

Elomaa kerää parhaillaan yli puoluerajojen kansanedustajien allekirjoituksia lakialoitteeseen, jossa hän ehdottaa koulurauha-asiamiehen nimeämistä jokaiseen kuntaan. Koulurauha-asiamiehen tehtävä olisi neuvoa kouluja koulurauhaan tai kiusaamiseen liittyvissä asioissa sekä ratkoa kiusaamistapauksia ulkopuolisena asiantuntijana. Lisäksi koulurauha-asiamies seuraisi koulurauhan toteutumista sekä laatisi kunnan sivistyslautakunnalle ja valtuustolle vuosittain kertomuksen koulurauhan tilasta ja kehityksestä sekä toisi esille mahdolliset kehitysehdotukset. Koulurauha-asiamies voisi olla joko päätoiminen tai sivutoiminen työntekijä tai tehtävä olisi yhdistettynä johonkin muuhun kunnan virkaan.

 

– Koulurauha-asiamies ratkoisi vaikeita kiusaamistapauksia ja helpottaisi näin myös opettajien työtaakkaa. Kiusaaminen on saatava loppumaan ja sillä selvä, Elomaa päättää.

Suomalaisen maataloustuotannon puolesta on taisteltava

Maa- ja metsätalousvaliokunta käsitteli viime viikolla kokouksessaan komission tiedonantoa tulossa olevasta EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kokonaisuudistuksesta. Uudistukseen ja sen mahdollisiin vaikutuksiin liittyy suurta epävarmuutta. Suomen on taisteltava neuvotteluissa oman maataloustuotannon puolesta. Emme voi olla neuvottelupöydän vellihousu, joka nielee kaiken pureskelematta. Meidän on neuvotteluissa varmistettava, että koko maassa pystytään harjoittamaan maataloutta tulevaisuudessakin. Meillä täällä vallitsee varsin poikkeavat olosuhteet, minkä seurauksena Suomen on erityisesti oltava hereillä neuvottelupöydissä.

 

Nuorten viljelijöiden sekä pientilojen tarpeet on otettava jatkossa paremmin huomioon. Myös sukupolvenvaihdoksia tiloilla on helpotettava niin talouden kuin byrokratian näkökulmista. Ruoan alkuperätiedot on saatava selkeästi näkyviin, jotta kuluttajat voivat arvioida paremmin elintarvikkeiden alkuperää. Kotimaisen ruoan on saatava näkyä ja erottua kauppojen hyllyllä. Suomalaisen ruoantuotannon kilpailukyky perustuu muun muassa puhtauteen ja eettisyyteen. Meillä antibioottien käyttö on todella vähäistä moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Vaikka eläinten oloissa on aina parannettavaa, niin tälläkin saralla suurella osalla suomalaisista tiloista asiat on hoidettu mallikelpoisesti. Suomessa porsaat saavat pitää saparonsa ja kanat nokkansa. Porsaat saavat pitää saparonsa vain kolmessa EU-maassa ja porsaan saparoa pidetäänkin eläinten hyvinvoinnin supermittarina.

 

Suomalaisen maatalouden kilpailukyky ei saa kärsiä siitä, että tiloillamme hoidetaan asiat hyvin. Eläinten hyvinvointiin panostaminen ja puhdas suomalainen ruoka ovat tulevaisuuden kilpailuvaltteja. Emme saa vesittää kotimaisen maatalouden toimintaedellytyksiä olemalla passiivisia EU:n maatalouteen liittyvään päätöksentekoon vaikuttamisessa. Tällä hetkellä elintarvikealan tuotantoketju työllistää peräti 340 000 suomalaista. Kotimaiset marjat, kananmunat, maitotuotteet, liha sekä vilja ovat valtava taloudellinen mahdollisuus. Tämä suomalaisten neuvottelijoiden on syytä pitää mielessä istuessaan neuvottelupöytään. Kotimaisen maataloustuotannon puolesta on taisteltava, jos emme halua olla huonompilaatuisten tuontielintarvikkeiden varassa.

 

Tiitisen lista julki avoimuuden nimissä

Pääsin eilen torstaina 1.3.2018 ääneen eduskunnan suullisella kyselytunnilla. Kysymyksen aihe oli se kuuluisa Tiitisen lista. Mielestäni olisi avoimuuden nimissä perusteltua julkistaa lista. Kansa ansaitsee totuuden!
Tässä kysymys sanasta sanaan:
Arvoisa puhemies! Vaikka kommunismin luhistuminen oli hyvä asia — oli hyvä asia todella — niiltä ajoilta on kassakaapeissa vielä paljon luurankoja, kuten Tiitisen lista ja 90-luvun laman ja pankkikriisin salaisuudet, joilla käytännössä orjuutettiin satojatuhansia suomalaisia pankkien ehdoilla. Niin sanottu Tiitisen lista, joka sisältää nimiä kommunistisen DDR:n pelätyn tiedustelupalvelu Stasin mielestä kiinnostavista suomalaisista henkilöistä, on edelleen salattu. Kaikki sivistyneet Euroopan maat ovat pesseet likaiset pyykkinsä rautaesiripun takana olleiden syntien suhteen. Olisi ennenkuulumatonta, jos mikä tahansa muu maa kätkisi nimiä, jotka ovat tavalla tai toisella sotkeutuneet Stasin toimintaan. Siis aikooko hallitus viimein painostaa avaamaan tämän kassakaapin, jotta me suomalaiset saamme avoimen tiedon historiamme kipeistäkin kohdista — vai keitä tässä oikein suojellaan?

Mielipidekirjoitus: Päämääränä yhtenäinen Suomi

Tämän päivän joko-tai keskustelukulttuuri yksinkertaistaa monet asiat. Ratkaisu on joko niin tai näin. Välimaaston vaihtoehtoja ei tunneta. Ääripäät kailottavat viestiään tämän päivän Kansanradiossa eli sosiaalisessa mediassa niin kovaa, ettei järjen ääni aina kuulu. Some-keskustelussa joukkueet on helppo jakaa ja omaa väriä tunnustetaan vahvasti. Valtaosa suomalaisista on niin sanottuja tolkun ihmisiä, vaikka tästäkin tasavallan presidentin menneenä vuonna esille nostamasta termistä Suomen maassa saatiin lihava riita ja paljon pöyristystä aikaiseksi.

Toivon yhteiskunnallisen keskustelun olevan vuonna 2018 edellisvuosia rakentavampaa. Asioista on tärkeää puhua ja kantaa saa ottaa kärkkäästikin, mutta toisia kunnioittaen ja muunneltua totuutta karttaen. Poliitikot kantavat tässä asiassa erityisen suurta vastuuta. Luottamusasemassa toimivilla henkilöillä pitää olla jalka jarrupolkimella siltä varalta, että keskustelu lähtee väärille urille ja vauhti kiihtyy liian kovaksi. Toivottavasti ylilyöntejä nähdään jatkossa vähemmän ja kiukun kihahtaessakin muistamme kunnioittaa toisia osapuolia.

Kansakunnan yhtenäisyys on koetuksella. Nykyisin puhutaan paljon sosioekonomisen aseman heijastuvan vahvasti hyvinvointiin ja terveyteenkin. Eriarvoistuminen on tällä hetkellä maamme suurimpia haasteita, sillä se nakertaa hyvinvoinnin ohella yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta. Valtion rooli tasapainottajana on äärimmäisen tärkeä, vaikka yksilö on viime kädessä vastuussa itsestään.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on keskityttävä tämän päivän haasteisiin ja niihin liittyvien solmujen avaamiseen. Olemme päätyneet tähän pisteeseen historian oikukkaan tapahtumienkulun kautta, mutta tässä olemme eikä tilanne muuksi muutu. Monesti on tapana haukkua menneitä päätöksiä ja tehtyjä virheitä. Tämä tie ei vie pitkälle. Pitää keskittyä olemassa olevien ongelmakohtien korjaamiseen yhteispelillä ja jätettävä turha vihan lietsonta pois.

Lehtien palstoilla on väännetty viime aikoina sadan vuoden takaisista sisällissodan tapahtumista ja pyöritelty sitä kuka teki mitäkin. Tämä historian ajanjakso on jättänyt kansakuntaamme pysyvät jäljet, mutta nyt on keskityttävä yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen vanhojen arpien auki repimisen sijaan. Jotkut puhuvat vapaussodasta ja toiset taas veljessodasta ja osa punakapinasta. Raakoihin yliyönteihin sorruttiin molemmilla puolilla. Kaikesta huolimatta Suomi taisteli yhtenäisempänä kansakuntana uhrautuvasti talvi- ja jatkosodassa itsenäisyyden puolesta. Itsenäisyydestä ja hyvinvoinnista saamme kiittää sota-ajan sukupolvia. Jälleenrakentaminen vaati kovaa työtä myös suurilta ikäluokilta ja tuloksena syntyi maailman paras maa. Pidetään siitä kiinni. Turvallisuus on suomalaisille arvokas asia. Se on nyt koetuksella. Presidenttiehdokas Laura Huhtasaari on aktiivisesti nostanut esille lisääntyneitä turvallisuusuhkia. Heikentynyt turvallisuustilanne ja pelko kanavoituu myös some-keskusteluun. Valtion tuleekin panostaa turvallisuusuhkien kitkentään niin, ettei pelkoon olisi syytä.

Yhteen hiileen pitää puhaltaa nytkin, vaikka haasteet ovat erilaiset kuin sotiemme aikaan. Muistetaan tämä myös some-sodankäynnin keskellä. Ei anneta eriarvoistumisen karata käsistä, koska siitä meillä on vakavin mahdollinen muisto historiassa. Toiveikasta uusien mahdollisuuksien vuotta kaikille!

 

Mielipidekirjoitus: Pelastaisiko YLE kotimaisen tanssi- ja iskelmämusiikin?

Monet tunnetut pitkän linjan iskelmävaikuttajat ovat viime aikoina ilmaisseet huolensa kotimaisen tanssi- ja iskelmämusiikin nykytilasta. Esimerkiksi Joel Hallikainen, Esa Nieminen, Jussi ”Juhamatti” Mäkelä ja Kyösti Mäkimattila ovat avanneet suunsa asiasta. Olen heidän kanssaan samoilla linjoilla. Yleisradio on merkittävässä roolissa suomalaisen musiikin monimuotoisuuden säilyttäjänä ja kotimaisen musiikkiperinteen vaalijana.

Ylen toiminnan rahoitus asettaa luonnollisesti velvollisuuden toimia organisaation julkisesti lausuttujen periaatteiden mukaisesti. Yleisradio Oy:n yhtiöjärjestyksen julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee muun muassa tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä. Ylen suuntaan on esitetty kritiikkiä sen radiokanavien soittolistojen sisällöstä useiden kotimaisten iskelmäalan ammattilaisten toimesta. Ylen radiokanavien soittolistoilla ei kuulla enää entiseen malliin kotimaista iskelmä- ja tanssimusiikkia eikä suositutkaan tanssilava- ja viihdekonserttiartistit pääse tarpeeksi usein ääneen Ylen radiotaajuuksilla.  Monille juuri perinteinen radio on se kanava, jonka kautta iskelmämusiikista nautiskellaan.

Radio Suomi on ollut perinteisesti iskelmämusiikin ystäville ykköskanava kuulla lempiartistejaan. Nykyisin ainoa varma paikka kuulla iskelmää on suosikkiartistin keikkapaikka. Radion tarjonta on hiipunut tuntuvasti viime vuosina. Jos iskelmämusiikkia ei soiteta missään, niin pikkuhiljaa genre hiipuu. Halutaanko kotimainen iskelmä kuopata?

Yleisradion tulisi yhtiöjärjestystään noudattaen panostaa myös kotimaiseen tanssi- ja iskelmämusiikkiin.  Perinteisen tanssimusiikin kannattajakunta ei ole mikään marginaaliporukkaa vaan kyseessä on miljoonayleisö, joka ei tällä hetkellä liikaa kuule lempimusiikkiaan radiokanavilta. Ottaisiko Yle tässä asiassa rivistä askeleen eteenpäin, kun kaupalliset toimijat eivät sitä tee ja pelastaisi kotimaisen tanssi- ja iskelmämusiikin?

 

Eläinsuojelurikoksista pääsee aivan liian vähällä

Eläinsuojelulainsäädäntömme uudistuu ja lakiesitys saapuu lähitulevaisuudessa eduskuntakäsittelyyn. Lakiuudistus on laaja ja se tulee vaikuttamaan vielä pitkään eläinten oikeuksiin Suomessa. Toivottavasti eläinten oikeudet ottavat tässä yhteydessä suuren harppauksen eteenpäin. Jätin tänään kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen hallituksen kantaa eläinsuojelurikosten rangaistuksien riittävyyteen. Minulla on asiasta selkeä mielipide. Rangaistukset ovat aivan liian heppoiset ja tämän lisäksi valvonta on heikkoa. Selvittelin viime vuosien ajalta eläinsuojelurikoksista langetettuja tuomioita ja oli helppo havaita, ettei nykykäytäntö riitä takaamaan eläinten asiallista kohtelua. Tyly tosiasia on se, että vain murto-osa eläinsuojelurikoksista päätyy viranomaisten suurennuslasin alle. Eläinsuojeluilmoituksista vain murto-osa johtaa tutkintaan ja rangaistukseen.

 

Esimerkiksi vuonna 2015 eläinsuojelurikoksista tuomittiin oikeudessa ainoastaan 156 henkilöä ja heistä peräti 109 selvisi sakkorangaistuksella. Eläintenpitokieltoja määrättiin samana vuonna yhteensä 85 kertaa. Niistä yksikään ei ollut pysyvä. Pääsääntöisesti eläinsuojelurikoksesta selviää sakkorangaistuksella ja määräaikaisella eläintenpitokiellolla eli liian helpolla päästään. Ehdollisia vankeusrangaistuksia tulee jonkin verran, mutta ehdotonta ei juuri koskaan. Tämä ei riitä. Törkeä eläinsuojelurikos tuli rikoslakiin jo vuonna 2011, mutta siitä huolimatta törkeän teon kriteerit täyttäviä tapauksia tuomitaan usein tavallisina tekoina.

 

Tänään (1.12.2017) Helsingin Sanomat uutisoi, että helsinkiläisen omakotitalon saastaisesta kellarista löytyi kuoleman kielissä olevia koiranpentuja. Osa sairaista pennuista piti lopettaa. Poliisi epäilee tapauksen liittyvän laajempaan petos- ja salakuljetusvyyhtiin. Tällaisista tapauksista on kamalaa lukea lehdistä. Sitä vain miettii, että kuinka joku voi kohdella eläimiä näin? Hyvää tässä on kuitenkin se, että asiaan on puututtu ja viranomaiset tutkivat tapausta. Se millaiset rangaistukset tästä seuraa jää nähtäväksi.

 

Tuntuu siltä, että eläimet ovat lähes lainsuojattoman asemassa nykyjärjestelmän ponnettomuuden johdosta. Eläinsuojelurikos on erittäin julma teko, sillä uhri on puolustuskyvytön ja täysin ihmisen armoilla. Eläinsuojelurikoksista jäädään kiinni melko harvoin ja silloin kun käry käy niin harvemmin on epäilystä syyllisyydestä. Jos rangaistuksia tiukennettaisiin kautta linjan ja valvontaa tehostettaisiin, saattaisi osa eläinsuojelurikoksista jäädä tekemättä.

Kike PerusNaisten johtoon

Minut on valittu Perussuomalaisten Naisten puheenjohtajaksi. Valinta suoritettiin Seinäjoella viime kuun loppupuolella pidetyssä syyskokouksessa. Edellinen puheenjohtaja Marja-Leena Leppänen johti perusnaisia lähes 20 vuoden ajan.

Olen kiitollinen että valinta osui minuun ja otan uuden luottamustehtävän innolla vastaan. On suuri kunnia olla Perussuomalaisten naisjärjestön uusi puheenjohtaja ja jatkaa Leppäsen ansiokasta työtä. Tavoitteeni on nostaa esille naisten asioita puolueen toiminnassa ja päivän politiikassa. Lisäksi tarkoitus on kehittää ja kasvattaa Perusnaisten toimintaa tehostamalla yhteistyötä ja vahvistamalla viestintää.

Perussuomalaiset nähdään usein ukkopuolueena, mutta meillä on paljon vahvoja naisia mukana toiminnassa. Myös puolueen keskeisillä vaikutuspaikoilla on monia naisia. Tästä esimerkkeinä eduskuntaryhmän puheenjohtaja, puoluesihteeri sekä presidenttiehdokas ja varapuheenjohtaja. Lisäksi kuntakentän luottamustehtävissä toimii paljon päteviä naisia. Perusnaiset nostavat tikunnokkaan juuri naisille tärkeitä asioita kuten esimerkiksi naisten aseman työelämässä tai perhepolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Puolueen naisjärjestöön on liittynyt viime kuukausien aikana useampi sata uutta jäsentä. Toimintamme on todella hyvässä nosteessa, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

 

 

Sotiemme veteraaneille turvattava paremmat palvelut

Tiedote 27.10.2017
Julkaisuvapaa


Sotiemme veteraaneille turvattava paremmat palvelut

Perussuomalainen kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaa on jättänyt lakialoitteen, jossa hän vaatii sotilasvammalain 6 §:n 4 momentin muuttamista siten, että Suo­men sodissa vuosina 1939—1945 palvelleella henkilöllä on oikeus pykälässä mainittuihin pal­veluihin ja korvauksiin työkyvyttömyysasteesta riippumatta.

”Haitta-aste luokittelu ei ole tarkoituksenmukainen enää vuonna 2017 kun veteraanien keski-ikä on jo selvästi yli 90 vuotta”, toteaa Elomaa. Tällä hetkellä sotilasvammalain tässä pykälässä tarkoitettuihin palveluihin ja korvauksiin on oikeutettu sellainen vahingoittu­nut tai sairastunut henkilö, jonka työkyvyttö­myysaste on vähintään 20 prosenttia.

Suomen vuosina 1939—1945 käymissä sodis­sa palveli noin 700 000 sotilasta. Välittömästi rintamaa tukevissa tehtävissä palveli lisäksi 95 000 naista. Kaatuneiden määrä oli noin 94 000 henkeä, ja pysyvästi vammautui saman verran. Veteraaneja on tänä päivänä elossa enää noin 17 000 henkilöä. ”Nyt olisi korkea aika laittaa veteraanien asiat kuntoon, koska kohta alkaa olla liian myöhäistä”, Elomaa sanoo vakavana. Lakialoitteen mennessä läpi ainakin osalle veteraaneista tarjottaisiin nykyistä paremmat palvelut.

Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti vaatineet parannuksia veteraanien hyvinvointiin ja tehneet töitä, jotta veteraanien kohtelu ja arvostus paranisi. ”Ei ole ylpeyden aihe, että kohta satavuotiaan Suomen itsenäisyyden puolesta kamppailleet miehet ja naiset eivät ole saaneet ansaitsemaansa arvostusta valtiovallan taholta”, päättää Elomaa.

 


 

Tiedote: Omaishoidon tuki verottomaksi

Perussuomalainen kansanedustaja Ritva Elomaa vaatii lakialoitteessaan omaishoitajille maksettavan hoitopalkkion verovapautta. Lisäksi hän ehdottaa samassa aloitteessa omaishoidon tuen maksamisen siirtämistä Kansaneläkelaitoksen vastuulle. Omaishoitajien tekemä työ on hoidettaville läheisille ja yhteiskunnalle mittaamattoman arvokasta. ”Olisi oikeus ja kohtuus, jos omaishoitajien hoitopalkkiota ei verotettaisi ansiotulona ja heille jäisi pienestä palkkiosta vähän enemmän euroja käteen”, sanoo Elomaa. Omaishoito säästää vuosittain yhteiskunnalta valtavan rahasumman, joten omaishoitajien taloudellisen aseman kohentamiseen ei ole vaikea löytää perusteita.

Omaishoidon tuen maksamisen siirtämistä Kelan vastuulle hän perustelee järjestelmän yhdenmukaistamisella ja tasapuolisuudella. ”Kunnissa markkinoidaan omaishoidon tukea vaihtelevalla aktiivisuudella ja myöntämiseen voi vaikuttaa esimerkiksi kotikunnan taloudellinen tilanne”, huomauttaa Elomaa. Omaishoidon tuen maksamisen siirto Kelan tehtäväksi ratkaisisi paljon hakemiseen ja myöntämiseen liittyviä ongelmia oikeudenmukaisella tavalla. Omaishoitajia tulisi kohdella tasapuolisesti asuinpaikasta riippumatta.

Väestön ikääntymisen myötä tarve omaishoidolle tulee kasvamaan entisestään. Perussuomalaisten mielestä omaishoitajien ja hoidettavien asemaa tulee edistää valtiovallan toimesta eri keinoin lähitulevaisuudessa. ”Omaishoidon hoitopalkkion verosta vapauttaminen olisi hyvä käytännön toimi, jolla hallitus voisi osoittaa arvostustaan omaishoitajia kohtaan”, lopettaa Elomaa.

Tiedote: Vähävaraiset eläkeläiset ja valtion budjetti

Tiedote

Julkaisuvapaa

 Budjetissa vähävaraiset eläkeläiset jäävät paitsioon

 Asumismenojen nousu ei ota pysähtyäkseen. Vuokrat ja asuntojen hinnat ovat kohonneet tämän vuosituhannen aikana tuntuvasti erityisesti kasvukeskuksissa. Tämän lisäksi asumismenot ovat paisuneet muun muassa lämmityskulujen ja kiinteistöverojen nousun myötä. Asuminen nielee näin ollen myös eläkeläisten kukkaron sisällöstä tuntuvan osan. Lisäksi ikäihmisillä on usein suuret apteekkilaskut ja erilaisiin arjen palveluihin uppoaa pitkä penni. Perussuomalaisten Elomaa näkee vähävaraisten eläkeläisten tilanteen todella ongelmallisena. ”Niillä eläkeläisillä keillä ei ole suuria säästöjä sukanvarressa ja eläke on pieni, on todellisia vaikeuksia selvitä arjen jatkuvista menoista”, toteaa Elomaa. Erityisesti asumismenojen jyrkkä nousu huolettaa kansanedustajaa.

Elomaan mielestä budjettiriihen tulos on eläkkeensaajien näkökulmasta pettymys. ”Takuueläkkeen nostaminen 15 eurolla on hyvä asia, mutta tämä on laiha lohtu kun esimerkiksi indeksijäädytykset jäävät yhä voimaan vaikka postilaatikkoon putoavien laskujen loppusummat kasvavat vuosi vuodelta”, harmittelee Elomaa. Indeksijäädytysten purkaminen olisi ollut toivottavaa ja kansaneläkkeeseen tulisi harkita tuntuvaa tasokorotusta. ”Toivoisin hallituksen kohtelevan eläkeläisiä yhdenveroisesti palkansaajien kanssa, koska he ovat yhtä lailla olleet työllään rakentamassa kohta satavuotiasta Suomea”, päättää Elomaa.

Lisätietoja:

Ritva ”Kike” Elomaa

puh. 050 512 0806

 

Suomi 100

Tässä tuore eri medioissa julkaistu mielipidekirjoitukseni.

 

Mielipidekirjoitus 21.8.2017

Julkaisuvapaa

 Suomi 100

 

Kohta satavuotiaan Suomen juhlavuosi henkii kansainvälisyyttä ja korostaa yhteiskunnan monimuotoisuutta. Maamme kansainvälisyys on kaikilla mittareilla lisääntynyt kohisten itsenäisyytemme aikana ja se on aivan perustellusti yksi juhlavuoden keskeisistä teemoista. Se mitä suomalaisuus ja suomalainen kulttuuri itse kullekin merkitsee, tuntuu tätä nykyä vaihtelevan varsin paljon. Esimerkiksi itsenäisyytemme säilymisen kannalta kriittisistä toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista ja valtavista kansakunnan ponnisteluista ja uhrautumisesta nykysuomalaiset puhuvat hyvin eri sävyyn. Toiset tuntevat ylpeyttä ja kiitollisuutta. Toiset puolestaan näkevät punaista ja vähättelevät itsenäisyyden puolesta taistelleiden uhrauksia. Suomalaisuuden merkitys jakaa ihmisiä varsin voimakkaasti eri leireihin. Itse tunnen kiitollisuutta ja arvostan valtavasti sotaveteraanien panosta maamme itsenäisyyden säilymiselle.

 

Itsenäisyys loi pohjan kaikille suomalaisille elää vapaasti, rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja nauttia elämästä. Siksi erityisesti nyt Suomen satavuotisjuhlavuotena 2017 sotiemme veteraaneille (miehille ja naisille) tulisi antaa erityisen paljon tunnustusta siitä mitä he ovat meille mahdollistaneet. Ikuisesti keskeneräisessä maailmassa riittää aina paljon parannettavaa ja lukuisia projekteja joihin voi rahallisesti lähteä mukaan niin valtiot kuin yksityishenkilötkin. Suomi 100-hankkeen rahankäyttö on ollut esillä mediassa useaan otteeseen ja syystäkin. Juhlavuosihankkeen hallituksen jäsenten palkkiot, joiden nostaminen ei edellytä edes läsnäoloa kokouksissa, nousivat tapetille. Myös valtion kirstusta otettujen hankerahojen kohteet ovat herättäneet närää. 30 000 euroa koodaribussiin Afrikassa sekä 50 000 euroa suomalaisuuden uudelleenmäärittelyyn eivät ole monien mielestä sopivia Suomi100 rahoituksen kohteiksi. Sen sijaan kesäkuussa järjestetyn Maskun Askaisten ritaripuiston 10-vuotisjuhlan sekä Mannerheimin syntymän 150-vuotisjuhlan kahvijärjestelyihin ei tukieuroja herunut. Haettu summa oli 2000 euroa eli mistään mahdottoman suuresta summasta ei ollut kyse. Olen jossain määrin pettynyt Suomi100 hankerahojen kohdentamiseen.

 

Lopuksi haluan antaa kiitosta monille vapaaehtoistoimijoille, joiden panos muun muassa veteraaniasioissa on ollut kullan arvoista tänäkin juhlavuonna. Louhisaaren Kartanokahvila on hyvä esimerkki vuosia jatkuneesta työstä ja avusta sotiemme veteraaneille. Nyt on tarkoitus juhlistaa arvokkaasti 100-vuotiasta Suomea ja tähän liittyvät rahalliset avustukset tulisi kohdentaa pääosin suomalaisille tärkeisiin ja meitä lähellä oleviin kohteisiin. Maamme historian taipaleen tulee olla arvoisessaan asemassa juhlavuotena. Juhlivan Suomen pitää muistaa ja kunnioittaa historiaansa.

 

Ritva ”Kike” Elomaa

kansanedustaja

 

 

Mielipidekirjoitus: Luku- ja kirjoitustaito avaa ovia opinnoissa ja elämässä

Lukeminen ja kirjoittaminen kuulostavat itsestään selviltä taidoilta maassa, joka komeilee vuodesta toiseen kärkisijoilla kansainvälisissä luku- ja kirjoitustaitoa mittaavissa tutkimuksissa. Hyvästä testimenestyksestä voi olla ylpeä, mutta luku- ja kirjoitustaitoon tulee panostaa jatkossa entistä aktiivisemmin. Tuhansien järvien ja satojen kirjastojen maassa on ilmassa huolestuttavia merkkejä luku- ja kirjoitustaidon yleisessä kehityksessä. PISA-tulosten laskeva trendi herättää huolta nuortemme tulevaisuudesta. Perhetausta ja lukutottumukset heijastuvat yhä selvemmin lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaitoon. Suomalaisen koulujärjestelmän vahvuutena on perinteisesti ollut kyky tarjota tasapuoliset eväät elämää varten. Juuri tämän tulee olla keskeinen elementti, kun tehdään koulutusta koskevia päätöksiä.

Peruskoulun keskeinen tehtävä on tarjota kaikille nuorille riittävät kielelliset valmiudet jatko-opintoja varten. Lukioissamme on kuitenkin oppilaita, jotka eivät ymmärrä tarpeeksi hyvin suomenkielistä tehtävänantoa. Oppilaiden suomeksi kirjoittamista vastauksista opettaja ei saa selvää. Sivistysvaliokunnan jäsenenä olen seurannut mielenkiinnolla lukiokoulutuksen kehitystä jo vuosia. Digitalisaatio jyrää opetuksen saralla ja vaikutukset ulottuvat jo äidinkielen yo-kokeeseenkin. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän mukaan nykyisen yhteensä 12 tunnin kokeen sijaan äidinkielen osaaminen olisikin jatkossa mahdollista osoittaa sähköisellä neljän tunnin kokeella. Tätä on vaikea hyväksyä. Sen vuoksi olen laatinut kirjallisen kysymyksen ministeri Grahn-Laasoselle ainekirjoituksen asemasta osana ylioppilaskoetta. Kysyn, onko oppiaineen laajuuden huomioiden perusteltua lyhentää äidinkielen osion suoritusaikaa.

Luku- ja kirjoitustaito ovat avainasemassa kaiken oppimisen kannalta. Lisäksi lukeminen ja kirjoittaminen kehittävät tutkitusti ajattelukykyä, pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä sekä laajempien asiakokonaisuuksien hallintaa. Juuri näitä ominaisuuksia tarvitaan opinpolun lisäksi työelämässä. Riittävä luku- ja kirjoitustaito on myös perusedellytys osallistumiselle yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä vaikuttamiseen ja tätä kautta suomen kielen osaaminen heijastuu demokratian toteutumiseen. Äidinkieli on monessa suhteessa aivan erityislaatuinen oppiaine eikä sen merkitystä voi alleviivata liikaa.

Kike Elomaa

kansanedustaja

Kirjoitus julkaistu mm. Turun Sanomissa

 

Eläkeläisköyhyyteen on puututtava

Eduskunnassa käsiteltiin torstaina kansalaisaloitetta työeläkeindeksin palauttamisesta palkkatasoindeksiksi. Keskustelussa nousi esille etenkin eläkeläisköyhyys, johon tulisi mielestäni puuttua entistä tarmokkaammin. Hallitus on perussuomalaisten toimesta jo korottanut takuueläkettä muutamaan otteeseen, mutta tehtävää on vielä paljon. Alla torstaina täysistunnossa pitämäni puheeni:

 Arvoisa puhemies!

Köyhyys on aina ongelmallista, kärsi siitä sitten kuka tahansa. Se aiheuttaa monenlaisia seurannaisvaikutuksia. Erityisen lohdutonta on kuitenkin eläkeläisköyhyys, sillä ikänsä tai vammansa vuoksi eläkkeellä olevat harvoin kykenevät parantamaan tulotasoaan esimerkiksi työtä tekemällä. Sen vuoksi eläkeläisten kokemaan köyhyyteen tulisi puuttua mahdollisimman pian. Haluan esittää kiitokset kansalaisaloitteen tekijöille siitä, että he ovat onnistuneet herättämään keskustelua hyvin paljon eläkeläisten toimeentulo-ongelmista ja suoranaisesta köyhyydestä.
Kansalaisaloitteen tiimoilta käyty keskustelu on kuitenkin jäänyt pitkälti ilman konkreettisia ehdotuksia tai malleja eläkeläisköyhyyden poistamiseksi. Aloitteen ehdottama palkkatasoindeksin käyttöönotto on todettu kestämättömäksi eläkejärjestelmän kannalta. Todella vähän on julkisuudessa kuitenkaan puhuttu erilaisten muutosvaihtoehtojen kokeilemisesta indeksiin. Voisiko esimerkiksi tämä niin sanottu 50—50-malli edistää paremmin eläkeläisten toimeentuloa? Ehkä. Siitä pitäisi mahdollisesti tehdä selvitys. Kuten Viitanenkin peräsi, niin henkilökohtaisesti sanon ja toivon, että sitä selvitettäisiin. Onko se hyvä tai huono, sitä ei voida vielä kannattaa, koska ei tiedetä, mitä se sisältäisi. Haluaisin tietää laskelmat. Kyseinen malli oli käytössä vuosina 77—95, kunnes Lipposen hallitus muutti sen nykyiseksi 80—20-malliksi. 50—50-malli turvaisi tasapuolisesti eläkkeiden kehityksen suhteessa palkkoihin ja kuluttajahintoihin. Tämänkaltaisia malleja voitaisiin kokeilla ja mallintaa ottaen huomioon eläkerahastojen oletettu tuotto. Näin tietäisimme, miten ne vaikuttavat eläkerahastoihin.
On totta, että erilaisia malleja on taannoin arvioitu. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä arvioi työeläkeindeksijärjestelmän mahdollisia muutostarpeita vuonna 2012. Tällöin todettiin, että eläkkeiden ja ansaittujen eläkeoikeuksien nykyinen tarkistusmenettely on toimiva eikä ole riittäviä perusteluja esittää siihen muutoksia. Kysyisin kuitenkin: eikö nyt olisi tarvetta harkita muutoksia, kun kolmasosa eläkkeensaajista, noin 430 000 ihmistä, on pudonnut köyhyysrajan alapuolelle? Nykyinen indeksi ei selvästi ainakaan ehkäise eläkeläisköyhyyttä.
On toki muitakin keinoja parantaa juuri pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa. Tehokkainta olisi nostaa vielä lisää takuueläkettä ja kansaneläkkeen tasoa tai pohtia eläkkeiden verotuksen keventämistä. Takuueläkettä hallitus on nostanut tosiaan jo kerran, ja toinenkin kerta tulee, ja sanon suoraan, että perussuomalaiset ovat tätä asiaa vahvasti vieneet eteenpäin hallituksessa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä nostettiin esille myös niitä toimenpiteitä, jotka helpottaisivat juuri pienituloisia eläkeläisiä: sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohtuullistaminen sekä lääkkeiden ja matkakustannusten omavastuun kohtuullistaminen. Nämä ovat niitä asioita, mitä pitää nyt todella pohtia ja ottaa käyttöön heti kun taloustilanne vähänkin kehittyy vielä suotuisampaan suuntaan, ja valon pilkahduksia siinä on jo nähtävissä.

Puheeni ruokapoliittisesta selonteosta

Valtioneuvoston tärkeä selonteko ruokapolitiikasta, ”Ruoka 2030 Suomi-ruokaa meille ja maailmalle”, oli eduskunnan käsittelyssä keskiviikkona. Pidin istunnossa Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron, joka on luettavissa alla.

”Arvoisa puhemies! ”Ensin olivat suo, kuokka ja Jussi.” Täällä Pohjantähden alla ‑romaanin aloitussanat pitävät yhä tänä päivänä paikkansa. Suomalaiset ovat aikojen saatossa omin käsin raivanneet ja rakentaneet tämän maan. Leipä on otettu kotimaan mullista. Suomalainen sisu, osaaminen, ahkeruus ja tunnollisuus ovat valttikorttejamme ruuantuotannossa. Voimme olla ylpeitä elintarviketurvallisuudestamme, joka on maailman huippuluokkaa. Suomalainen arvostaa maaseutua sekä puhdasta, kotimaista ja turvallista ruokaa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluavat turvata EU:n ahtaalle ajamien suomalaisten pienten ja keskisuurten perheviljelmien säilymisen ja tehdä kaikkensa, jotta niiden kannattavuus paranisi. Tämä tapahtuu tukemalla muiden muassa sukupolvenvaihdoksia. Haluamme ylläpitää läpinäkyvää, niin sanottua pellosta ruokapöytään ‑ketjutusta. Painotamme sitä tosiasiaa, että suomalaisen maataloustuotannon säilymisellä on suuri merkitys myös muun elintarvikesektorin sekä siihen liittyvien työpaikkojen säilymisen kannalta maassamme. Kehotamme lämpimästi kansalaisia tukemaan kotimaista tuotantoa entistä vahvemmin omissa ostopäätöksissään: osta suomalaista. Myös kouluissa, päiväkodeissa ja sairaaloissa tulisi käyttää enemmän kotimaista lähiruokaa. Kun maataloustuotanto turvataan, pystymme takaamaan kotimarkkinoidemme toimivuuden myös jatkossa. Samalla tulee huomioiduksi myös maamme huoltovarmuus. Meidän politiikassamme suomalainen työ on etusijalla.

Euroopan unioniin liittymisen myötä suuruuden ihannointi on noussut arvoon arvaamattomaan, valitettavasti myös ruuantuotannossa. Perussuomalaisten mielestä tällä kehityksellä on ollut negatiivisia vaikutuksia, kun pitkien tuotantoketjujen vuoksi ruuan alkuperän jäljitettävyys on heikentynyt. Kuluttajilla on oikeus saada varmuus siitä, missä ja millaisissa olosuhteissa ruoka tuotetaan. Tätä myös tuore ruokapoliittinen selonteko pitää varsin keskeisenä asiana. Hallituksemme panostaakin siihen, että kuluttajat voivat valita lautaselleen entistä maukkaampaa ja terveellisempää ruokaa, joka on tuotettu lähellä, kestävästi ja turvallisesti.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset peräänkuuluttavat ruuan arvostuksen nostamista. Laadukas ruoka edistää terveyttä. Olemme huolissamme siitä, että esimerkiksi tuontiruuan lisääntyminen markkinoilla voi lisätä myös erilaisten epidemioiden mahdollisuutta. Tässä yhteydessä haluamme kiinnittää huomiota niin eläinten terveyteen kuin siihen, että elintarvikkeet säilyvät jatkossakin geenimuuntelusta vapaina maassamme. Tämä voi olla suomalaisen maatalouden vientivaltti jo lähitulevaisuudessa.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän mielestä luomutuotannon edellytykset pien- ja perheviljelmillä on säilytettävä koko Suomessa. Sekä lähiruokatuotannon että luomutuotannon laajentumiselle on turvattava riittävät puitteet, jotta maatalous elinkeinona ja luomuviljely ovat kannattavia. Sen, kuinka paljon luomutuotanto lopulta kasvaa, päättävät viime kädessä kuluttajat. Perussuomalaiset haluavat tukea ja helpottaa uusien myyntikanavien syntyä niin, että tuotanto kohtaa kysynnän entistä paremmin. Tämä edellyttää, että viljelijöille tarjotaan apua ja palveluja kansainvälistymiseen ja markkinointiin, kuten muillekin yrittäjille. Tähän tarpeeseen nyt käsissämme oleva uunituore ruokapoliittinen selonteko vastaa melko hyvin.

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi muistutamme siitä tosiasiasta, että hallituksemme kiinnittää erityistä huomiota niin sanottuun siniseen biotalouteen eli kalastukseen. Tavoitteena on kotimaisen kalan osuuden merkittävä lisäys ruokapöydissämme. Tämä olkoon yksi tärkeä ruokapoliittinen tavoitteemme tällä hallituskaudella. — Kiitos.”

Kokeilu yhteysalusliikenteen maksuista saaristomerellä kaatui – kansalaisten yhdenvertaisuudesta päätettiin pitää kiinni

Saaristomeren ja Suomenlahden saaristoalueiden liikennepalveluja kehittävää kokeilua ei aloiteta, Liikenne- ja viestintäministeriö ilmoitti maanantaina. Kokeilun yhteyteen kaavailtuja uusia yhteysalusliikenteen maksuja ei myöskään oteta käyttöön. Maakuntauudistuksen lisäksi hankkeen perumisen taustalla ilmoitettiin olevan runsas kansalaisilta saatu palaute.

Maksut olisivat olleet kohtuuton rasite saaristolaisille ja ongelmallisia kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta. Elinkeinon harjoittaminen saaristossa ja työmatkat mantereelle olisivat vaikeutuneet huomattavasti. Suunnitelman perusteella esimerkiksi rahdin kuljettaminen saariston ja mantereen välillä olisi muodostunut nykyistä huomattavasti kalliimmaksi. Lisäksi työmatkalaiselle olisi saattanut kertyä useamman tuhannen euron lisäkustannus vuodessa. Maksujen käyttöönotto olisi tarkoittanut Suomen kauneimman saariston hiljaista näivettymistä.

 Ehkä kokeilun ajatuksena oli rinnastaa yhteysalusliikenne julkiseen liikenteeseen ja uudistaa sitä samanlaisella tarmolla. Kyse on kuitenkin eri asiasta. Yhteysalusliikenne toimii käytännössä saaristomeren ”valtatienä”, jossa liikkuu henkilöiden lisäksi elintarvikkeita ja tavaroita. Monet saariston elinkeinoista ovat täysin riippuvaisia yhteysaluksista. 

Olen itsekin saanut saaristomeren asukkailta runsaasti huolestunutta palautetta yhteysalusliikenteen kaavailluista maksuista. Saariston asukkaita edustavana Vakka-Suomalaisena kansanedustajana en ole voinut kokeilua hyväksyä ja olen pyrkinyt omalta osaltani asiaan vaikuttamaan. Tämän vuoksi olen tyytyväinen, että hanke peruttiin. Onneksi saariston elinvoimaisuudesta päätettiin pitää kiinni.

 

Moottoripyörävero ja venevero peruutetaan – hyvä näin

Hallitus on päättänyt luopua sekä moottoripyöräverosta että veneverosta. Moottoripyörävero peruttiin perussuomalaisten aloitteesta.

Niin moottoripyöräveron kuin veneveron peruuntuminen on mielestäni hyvä päätös. Lännen media kyseli viime viikolla kantaani moottoripyörä- ja veneveroon. Vastasin, että kumpaakaa ei mielestäni tulisi toteuttaa. Verojen hyötysuhde olisi heikko ja se kohdistuisi myös keskituloisiin veneilijöihin ja motoristeihin.

Tässä vielä Sampo Terhon tiedote asiasta:

”Perussuomalaiset riemuitsevat: Moottoripyörävero torjuttiin aloitteestamme

 Hallitus päätti tänään yksimielisesti luopua suunnitellusta moottoripyöräverosta, kuten perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho viime perjantaina julkisesti ehdotti. Pääministeri kertoi asian tänään twiitissään, jossa vahvisti nimenomaan perussuomalaisten vaatineen moottoripyöräverosta luopumista.

 ”Perussuomalaiset iloitsevat, että ehdotuksemme moottoripyöräverosta luopumisesta on nyt toteutunut”, toteaa Sampo Terho. ”Me emme moottoripyöräveroa ehdottaneet, mutta me torjuimme sen”.

 Moottoripyöräveron ohella luovutaan samalla kaavaillusta veneverosta.

 ”Moottoripyöräverosta luopuminen oli meille tärkeämpi kysymys kuin venevero, ja venevero voidaan meidän puolestamme unohtaa samassa paketissa, nyt kun moottoripyörävero on virallisesti ja varmuudella haudattu. Itse asiassa veneverosta luopuminen on nähdäkseni perusteltuakin, sillä useissa laskelmissa ennakoitiin, ettei veneverostakaan olisi saatu toivottua tuloa valtion kassaan”, Terho jatkaa.

 Sen enempää moottoripyöräverosta kuin veneverosta ei annettu hallituksen esitystä eduskunnalle.

 ”Sekä motoristit että veneilijät voivat nyt huokaista helpotuksesta. Nämä veroideat on nyt punnittu ja huonoiksi havaittu. Mitään ei tarvitse perua, jätetään ainoastaan huonot päätökset tekemättä. Järkevää politiikkaa emme vastusta koskaan”, päättää Terho.”

 

Perussuomalaiset naiset valitsivat uuden hallituksensa

Perussuomalaiset Naiset ry:n hallitus piti järjestäytymiskokouksensa Helsingissä 15.1. Minut valittiin kokouksessa Perussuomalaiset naiset ry:n ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi ja toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Pia Pentikäinen Suonenjoelta. Kiitän PS-naisia luottamuksesta!

Joulukuussa Kajaanissa pidetyssä syyskokouksessa vuodesta 1999 naisia johtanut lappeenrantalainen Marja-Leena Leppänen valittiin jatkamaan järjestön puheenjohtajana. Ensimmäistä kertaa puheenjohtajuudesta jouduttiin kuitenkin äänestämään. Leppänen voitti äänestyksessä vastaehdokkaan äänin 25-16, yksi äänesti tyhjää.

 

Vierailuni Varsinais-Suomen kouluissa

Vierailen Varsinais-Suomen kouluissa tammikuun kolmannella ja neljännellä viikolla. Vierailut liittyvät kansanedustajat kouluissa –tapahtumaan, joka avaa eduskunnan Suomi 100-juhlavuoden.

Kerron kouluissa omasta työstäni, mutta ennen kaikkea oppilailla ja opiskelijoilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä minulle heitä kiinnostavista asioista.

Edellisellä viikolla Maskun Hemmingin yläasteella minulta kysyttiin hyviä kysymyksiä päivänpolitiikasta ja laajemmin politiikan teosta. Tuntuu siltä, että nuoret ovat hyvin perillä maamme asioista.

Kouluvierailut jatkuvat osaltani vielä Valkeavuoren kouluun Kaarinassa, Mynämäen lukioon ja Salon lukioon.

Toivottavasti kansanedustajien vierailut innostavat nuoria lähtemään mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Ehkä tapaan vierailuillani myös tulevia kansanedustajia.

Kansainväliselle eläinsuojelusopimukselle on tarvetta

Eduskunnan eläinsuojeluryhmä otti joulun alla esille kansainvälisen eläinsuojelusopimuksen tarpeellisuuden. Eläinten itseisarvon tunnustava laaja kansainvälinen sopimus olisi enisarvoisen tärkeä eläinten maailmanlaajuisen hyvinvoinnin kannalta. Kannanotto luettavissa alla.

”Meksikon Cancunissa järjestettiin hiljattain YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolikokous. Kokouksessa käsiteltiin useita eläinsuojelullisia teemoja, mukaan lukien luonnonvaraisten eläinlajien sukupuuton uhka. Myös maatalouden, metsien käsittelyn, kalastuksen ja turismin vaikutusta eläinten hyvinvointiin pohdittiin kokouksessa. Kokousta edelsi korkean tason tapaaminen, jossa Suomea edusti maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen.

 Luonnonvaraisten eläinlajien suojelussa kansainvälisen tason sopimukset ovat keskeisiä. Lisäksi tarvetta on sopimukselle, joka takaisi mm. luonnonvaraisten eläinten ja lemmikkieläinten oikeudet maailmanlaajuisesti. Eduskunnan eläinsuojeluryhmä toivoo, että pohjoismaat tekisivät entistä enemmän yhteistyötä kansainvälisillä areenoilla maailmanlaajuisen eläinsuojelusopimuksen syntymiseksi.

 Ministeri Tiilikainen vastasi täysistunnossa 24.11 eläinsuojeluryhmän jäsenten tiedusteluun kansainvälisen eläinsuojelusopimuksen edistämisestä seuraavasti: ”Eläintensuojelussa Suomi toimii EU-tasolla aktiivisesti, olemme yhdessä Tanskan, Ruotsin, Hollannin, Saksan kanssa olleet tukemassa tällaisen eläinsuojelufoorumin perustamista, missä varmistetaan sitä, että eläintensuojelu myös pannaan toimeksi eikä se ole vain kirjain EU-politiikassa.” Eläinsuojeluryhmä on ilahtunut, että Suomi työskentelee aktiivisesti kansainvälisen eläinsuojelufoorumin aikaansaamiseksi.

Eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtaja, Ritva Elomaa

 

Koulukiusaaminen kuriin

Viime viikkoina on ollut paljon puhetta koulukiusaamisesta. Kiusaaminen on vakava ongelma monissa peruskouluissa ja siihen tulisi puuttua monin eri tavoin. Koulun opettajien ja rehtorin toimivalta suhteessa oppilaisiin on kiusaamisen kitkemisessä keskeinen. Sen vuoksi tiedustelinkin edellisellä viikolla hallitukselta, miksi vain oppilaan oma opettaja voi antaa oppilaalle jälki-istuntoa.

 

Kirjallinen kysymys 607 2016 vp

Kirjallinen kysymys opettajan ja rehtorin päätösvallasta antaa oppilaille jälki-istuntoa

Eduskunnan puhemiehelle

Peruskoulussa työskentelevän rehtorin ja opettajan päätösvallasta puuttua oppilaan epätoivottuun käytökseen ja tarvittaessa rangaista oppilasta säädetään sekä perusopetuslaissa että -asetuksessa. On epäloogista, etteivät kaikki päätösvaltasäännökset ole perusopetuslaissa. Päivitettäessä perusopetuksen työrauhaa koskevia säännöksiä vuonna 2013 (HE 66/2013 vp) perusopetuslaissa olevia päätösvaltasäännöksiä jälki-istunnon osalta suunniteltiin muotoiltavan niin, että päätösvalta määrätä rangaistuksia on kaikilla koulun opettajilla ja rehtorilla. Lakiin kuitenkin kirjattiin, että opettajan päätösvallasta suhteessa oppilaalle annettavaan jälki-istuntoon säädetään perusopetusasetuksella.

Säännösten perusteella sillä, onko kyseessä rehtori, oppilaan opettaja tai joku toinen koulun opettaja, on vaikutusta siihen, mitä rangaistuksia oppilaaseen voidaan kohdistaa. Perusopetusasetuksen 18 §:n mukaan jälki-istunnosta, oppilaan määräämisestä poistumaan luokkahuoneesta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan, tai tehtävien suorittamisesta työpäivän päätyttyä voi perusopetusasetuksen mukaan päättää vain oppilaan opettaja. Eli opettaja tai rehtori, joka tosiasiallisesti opettaa oppilasta.

Se, että oppilaan opettaja voi määrätä eri rangaistuksia kuin koulun muut opettajat ja rehtori, ei ole nykyisessä  tilanteessa perusteltua. Koulujen  koon kasvaessa, välituntien  valvonnan tapahtuessa kaikkien koulun opettajien toimesta ja opetuksen siirtyessä yhä useammin luokkahuoneen ulkopuolelle koulun muihin tiloihin on tärkeää, että oppilaan häiriökäyttäytymiseen on koulun kaikilla opettajilla ja rehtorilla yhtenevät oikeudet puuttua ja määrätä rangaistuksia tarpeen mukaan.

Sivistysvaliokunnassa on käsittelyssä parhaillaan hallituksen esitys HE 206/2016 vp, johon sisältyy perusopetuslain 29 §:n muutos oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön. Hallituksen esityksen vaikutukset opiskeluympäristöön saattavat jäädä kuitenkin vähäisemmiksi, jos perusopetusasetusta ei tälläkään kertaa päivitetä.

Normien purkaminen on tärkeää erityisesti silloin, jos ne eivät vastaa tätä päivää ja rajoittavat turvallisen opiskeluympäristön turvaamista. Perusopetusasetuksen 18 § tulisi muuttaa tai poistaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus joustavoittaa ja yhdenmukaistaa säännöksiä perusopetuksen opettajien ja rehtorin päätösvallasta antaa oppilaille jälki-istuntoa niin, että päätösvalta on kaikilla koulun opettajilla sekä rehtorilla, ja siirtää kaikki rangaistusten määräämisen päätösvaltaa koskevat säännökset perusopetuslakiin?

Helsingissä 24.11.2016
Ritva Elomaa ps
Kimmo Kivelä ps
Laura Huhtasaari ps

 

 

Comments are closed