Blogi

Mielipidekirjoitus: Suomi, rakas isänmaamme

Itsenäisyytemme täyttää 101 vuotta. Se, että olemme säilyneet itsenäisenä valtiona, on vaatinut raskaita uhrauksia sodissa ja kovaa jälleenrakennustyötä. Itsenäisyydestä puhuttaessa sotiemme veteraanit nousevat esille. Se, kuinka Suomesta on kasvanut hyvinvointivaltio, on heidän ansiotaan ja tietenkin myös kotijoukkojen. Tätä emme saa koskaan unohtaa ja perinnetiedon siirtyminen jälkipolville Suomen historian kulusta on varmistettava.

Sotiemme veteraaneja on elossa 11 500 ja sotainvalideja 2000. Heitä on enää vähän keskuudessamme. Korkea ikä ja rankat kokemukset sodasta tuovat omat haasteensa veteraanien elämään. Mietin, miten valtavia koettelemuksia miehet, naiset ja lapset joutuivat käymään läpi sodan aikana. Varsinkin rintamalla olleet kärsivät nälästä, kylmyydestä, pelosta, epävarmuudesta ja koti-ikävästä. Miten he ikinä sen kestivät? Siksi on järkyttävää, että vasta viime vuosina on veteraanien palveluja alettu hoitaa paremmin. Vaikka heitä on enää kourallinen jäljellä, joutuvat veteraanijärjestöt edelleen tulemaan joka vuosi Eduskuntaan lisärahoitusta pyytämään. Tämä tapahtuu ennen Itsenäisyyspäivää. Viime vuosina jouluksi on luvattu aina pieni lisärahoitus. On tärkeää myös tietää se tosiasia, että veteraaniliitoilla ei ole niitä suuria omaisuuksia, joista puhutaan paljon. Jos ne omaisuudet laitettaisiin heti ”lihoiksi”, nokkaa päälle tulisi vain pieni summa, joka ei riittäisi edes alkuun.

Perussuomalaisille veteraaneista huolehtiminen on ollut aina todella tärkeä asia. Lakialoitteita veteraanien olojen parantamiseksi on tullut itsekin tehtyä vuosien varrella monia. Yksi on periaatteessa menossa läpi, kun eduskuntaryhmät neuvottelivat sopimuksen lisärahoituksesta veteraanien ja sotainvalidien yhtäläisiin palveluihin. Jotkut ovat sitä mieltä, että mitä siitä nyt enää ääntä pitää, kun heitä on enää niin vähän jäljellä ja valtakunnassa on muitakin avun tarvitsijoita jonoksi saakka. Niin kauan, kun yksikin veteraani on keskuudessamme, asioita pitää hoitaa. Lisäksi on huomioitava, että tähän asiaan liittyy myös veteraanien lesket, sotaorvot, sotapojat. Heistä on myös huolehdittava.

Sotainvalidien laitoshoidon prosenttirajan eli haitta-asteen alentaminen on saamassa myös vastakaikua sosiaali- ja terveysvaliokunnankin taholta, mistä olen mielissäni. On samantekevää kenen toimesta lakiesitys tehdään. Pääasia on, että se hyväksyttäisiin.

Meillä kaikilla on isä, isoisä tai lähisukulainen, joka on kokenut sodan kauhut. Myös isäni Arvo Robert Sainio oli veteraani ja haavoittui sodassa kolme kertaa. Äänisen alue Soutjärven motteineen on tullut tutuksi Kalervo Savolaisen kautta, joka on kirjoittanut monta kirjaa niistä kovista taisteluista. Kalervo otti minuun yhteyttä noin 15 vuotta sitten. Isäni johti joukko-osastoa, jossa Kalervo taisteli. Olen tavannut hänet ja lukenut hänen kirjoittamansa kirjat Taistelleen sotilaan testamentti ja Tunnettu sotilas, joissa hän kertoo sodan todellisuudesta. Järkyttäviä asioita, jotka oli tehtävä ja kestettävä Isänmaan pelastamiseksi vuosina 1939-1944. Isäni kuoli vuonna 1984 ja näistä asioista ei paljoa aikanaan puhuttu. On hienoa, että minulla on 94-vuotias ystävä, joka on avannut minulle todellisuutta isäni ja muiden veteraanien kokemuksista.

Lopuksi tätini Ainin esittämä viisaus hänen koulukirjastaan: Ihmisen ainoa aatelismerkki on sielun jalous. Kansojen korkein toivo on vapaus ja ihmiskunnan suurin hyve on valtakuntain välinen rauha.

 

Liikkumattomuudesta valtavat taloudelliset ja inhimilliset haitat vuosittain

Valtion liikuntapolitiikka koskettaa kaikkia suomalaisia. Tästä huolimatta liikuntapolitiikasta on keskusteltu vain muutama kerta parin vaalikauden aikana. Kyseessä on myös hyvinvoinnin, kansanterveyden ja talouden mittarein mitattuna valtavan suuri asia, korostaa perussuomalaisten kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaa.

– Selonteossa tulee ilmi suuri liikkumattomuuden haaste. THL:n tilastojen mukaan vuonna 2000 terveydenhuoltomenot Suomessa olivat kolmentoista miljardin euron korvilla. Vuonna 2016 terveydenhuolto nieli peräti 20,5 miljardia euroa. Ei ole vaikea uskoa UKK-instituutin tänä syksynä julkaisemia arvioita liikkumattomuuden yhteiskunnallisista kustannuksista.

– 3,2-7 miljardia euroa vuosittain. Miettikää tätä summaa. Perussuomalaiset tiedostavat, että liikettä lisäämällä terveydenhuollon menoja ja muita liikkumattomuuden aiheuttamia kustannuksia on mahdollisuus pienentää tuntuvasti. Liikuntapoliittisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää poikkihallinnollisen yhteistyön huomattavaa vahvistamista, Elomaa sanoo.

Järjestökenttä on liikunnan perusta

Taloudellisen puolen lisäksi liikunnalla on valtaisa merkitys kasvatuksen ja yhdessä tekemisen sekä ihmisten vireyden kannalta.

– Liikunnan kansalaistoiminnan arvo on selonteossa tunnistettu, mutta perussuomalaiset toivoisivat vielä enemmän yhteisöllisen puolen korostamista. Järjestökenttä on suomalaisen liikunnan perusta ja urheiluseurojen sekä muiden toimijoiden rahoitus ja sen jatkuvuus on turvattava.

Kunnille tukea palveluiden järjestämiseen

Suomen kuntien noin 750 miljoonan euron panostukset liikuntaan ovat viisi kertaa suuremmat kuin valtion, jonka liikuntabudjetti on 150 miljoonan luokkaa. Kunnat luovat puitteet liikunnalle vastaamalla liikuntapaikkarakentamisesta ja muiden liikuntapalvelujen järjestämisestä.

– Me perussuomalaiset kannamme huolta kuntien kyvystä vastata liikkumattomuuden haasteisiin, koska monien kuntien talous on ahdingossa.

Selonteossa esitellään liikuntaa elämänkulussa, alkaen neuvolapalveluista päättyen ikäihmisten liikuntaan. Tähän väliin mahtuu päiväkoti-, koulu-, opiskelija-, ja työpaikkaliikunta sekä varusmiespalveluskin.

– Nämä ovat niitä tuhannen taalan maalipaikkoja, joissa oikealla politiikalla voidaan vaikuttaa ihmisten liikkumiseen, Elomaa painottaa.

Kerhotoimintaan lisäpanostuksia

Perussuomalaiset kantavat erityistä huolta lasten ja nuorten liikkumisesta.

– Vaikka meillä on liikkuva koulu ohjelma ja koululiikunnan määrää on lisätty, tarvittaisiin lisäpanostuksia etenkin kerhotoimintaan. Pienempiä kyläkoulujakaan ei saa unohtaa. Selonteosta ilmenee, ettei päiväkodeissa olla liikunnan edistämisessä yhtä pitkällä kuin kouluissa, mikä on varteenotettava huolenaihe.

– Harrastamisen hinta on liian korkea monille perheille. Me perussuomalaiset ehdotimme varjobudjetissamme lasten ja nuorten harrastustakuuta, jonka tavoitteena on taata kaikille ainakin yksi mieluisa harrastus, Elomaa kertoo.

Liikkumattomat liikkeelle

Selonteossa on nostettu esille liikunnallisen elintapaohjauksen edistäminen ja liikuntaneuvonta. Perussuomalaiset kannattavat kuntien liikuntaneuvonnan terävöittämistä ja kunto-ohjaajien palkkaamista kuntiin.

– Myös digitalisaation mahdollisuuksia tulee hyödyntää. Ne ihmiset jotka eivät liiku, tarvitsevat positiivista kannustusta, kunnon tsemppiä. Olen ohjannut ja kannustanut ihmisiä liikkumaan jo yli 40 vuotta ja haastan kaikki edustajat harrastamaan aktiivista liikuntaa vähintään kaksi tuntia viikossa tämän vaalikauden loppuun saakka.

Liikuntaan sijoittaminen ei ole pelkkä meno

Elomaa toteaa, ettei suomalainen huippu-urheilu ole parhaassa mahdollisessa vauhdissa ainakaan olympiamitaleilla mitattuna.

– Kannatamme huippu-urheilun aktiivista kehittämistä, jotta siniristilippu nousisi salkoon arvokisoissa nykyistä useammin.

– Selonteossa esitettävien toimintaehdotusten hintalappu olisi 120 miljoonaa euroa 2020-luvun alkuvuosina. Oikein kohdennettuna ja hyvällä hallinnolla tämä panostus varmasti maksaisi itsensä pitkällä aikavälillä takaisin, Elomaa uskoo.

Vain mielikuvitus on rajana

Perussuomalaiset suhtautuvat myönteisesti myös liikunnan pysyvään rahoittamiseen valtion budjetista veikkausvoittovarojen lisäksi.

– Kaiken kaikkiaan selonteossa on tuotu hyvin esille suomalaisen liikunnan nykytila ja sen haasteet. Toivon, että tämä selonteko terästää liikuntapolitiikkaan paneutumista myös täällä eduskunnassa. Kyseessä on äärimmäisen tärkeä asia, joka näkyy vahvasti suomalaisten hyvinvoinnissa.

– Ihmisten liikkumattomuus on vakava haaste, mutta onneksi liikkeen lisäämisen keinojen osalta vain mielikuvitus on rajana.

 

 

 

 

TIEDOTE Irtisanomisriita on ratkaistava Suomen edun nimissä

Hallitus piti tänään tiedonantonsa työllisyyspolitiikasta ja irtisanomisten helpottamisesta pienissä yrityksissä. Asia on nauttinut laajaa julkisuutta viime aikoina eikä vähiten ammattiyhdistysliikkeen työtaistelutoimien myötä. Reagointi hallituksen toimiin on ollut vahvaa eikä hallituskaan ole ottanut taka-askeleita.

-Miekkojen kalistelun sijaan tässä asiassa olisi löydyttävä aitoa halua saavuttaa kaikille osapuolille sopiva keskitien ratkaisu. Nyt ei hyvältä näytä, sanoo Elomaa.

Hoitoalalla ja musiikin parissa pienyrittäjänä leipänsä hankkineen kansanedustajan mielestä nyt tarvittaisiin malttia ja rakentavia ratkaisuehdotuksia Suomen edun nimissä. Hän on nähnyt työelämää niin yrittäjien kuin palkansaajien näkökulmista.

-Työntekijöitä ei voi kohdella eriarvoisesti eri kokoisissa yrityksissä eikä irtisanoa silloin kuin siltä tuntuu. Toisaalta työtaistelutoimet ovat vahingollisia taloudellemme ja työllisyydelle, Elomaa pohtii. Suurlakolla uhittelu on vastuutonta, mutta hallituksen toiminta ei herätä myöskään luottamusta, hän jatkaa.

Perussuomalaiset tekevät politiikkaa, joka ottaa huomioon niin työntekijöiden kuin yrittäjienkin tarpeet. Ratkaisuja työllisyyteen tulisi hakea esimerkiksi järkevän veropolitiikan kautta.

-Vastakkainasettelu ei johda hyviin tuloksiin ja nyt olisi tärkeää löytää se kuuluisa laiha sopu lihavan riidan sijaan. Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen edustajien tulisikin tutustua esimerkiksi hyvään vaihtoehtobudjettiimme, joka sisältää paljon työllisyyttä edistäviä toimenpiteitä polkematta työntekijää, Elomaa päättää.

 

Lisätietoja

Ritva ”Kike” Elomaa

puh. 050 512 0806

TIEDOTE: Sotaveteraanien palvelujen parantamisessa ei voi vitkastella

Eduskuntaryhmät ovat neuvotelleet sotaveteraanien palvelujen järjestämisestä ja päätyneet siihen ratkaisuun, että kaikkien Suomen sodissa palvelleiden tulee olla tasavertaisessa asemassa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että rintamaveteraaneilla olisi jatkossa oikeus samoihin palveluihin kuin sotainvalideilla. Lakimuutos on tulossa käsiteltäväksi budjettiriihen esityksissä.

-Tämä uudistus on ehdottomasti kauan odotettu parannus veteraanien asemaan, toteaa perussuomalaisten kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaa.

Uudistusta ajatellen perustetaan uusi arviomäärärahamomentti, jolle kaavaillaan huippuvuodelle 2020 lähes 70 miljoonaa euroa. Tästä summa laskee portaittain seuraavina vuosina arvioitujen menojen muutokseen perustuen. Vuodelle 2019 ollaan kohdistamassa 20 miljoonaa euroa. Lakimuutoksen on määrä astua voimaan vasta 1.11.2019. Veteraanijärjestöjen taholta on ilmaistu huolta palvelujen rahoituksesta ennen uudistuksen voimaantuloa.

-Veteraanien keski-ikä on jo yli 93 vuotta ja hoidon tarve on valtava juuri tässä hetkessä eikä palvelujen tarjoamisessa ole varaa viivytellä enää yhtään, sanoo Elomaa vakavana.

Elomaa on laatinut hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa hän kysyy, että miten hallitus aikoo turvata kaikille sotiemme veteraaneille riittävät palvelut ennen uudistuksen voimaantuloa?

-Olisi oikeus ja kohtuus, että aivan kaikki veteraanit saisivat kunnon palvelut viimeisinä elinvuosinaan, vaatii veteraanien asiaa eduskunnassa jo pitkään ajanut kansanedustaja Elomaa.

Suomen vuosina 1939—1945 käymissä sodissa palveli noin 700 000 sotilasta. Välittömästi rintamaa tukevissa tehtävissä palveli lisäksi 95 000 naista. Veteraaneja on tänä päivänä elossa enää noin 15 000 henkilöä. Sodissa palvelleiden sankarien työ itsenäisen Suomen eteen on korvaamatonta, joten on perusteltua taata kaikille sotaveteraaneille samat koti- ja avopalvelut. Tämä muutos olisi pitänyt toteuttaa jo aikoja sitten.

-Lakimuutoksen voimaanastumista odotellessa valitettavan moni veteraani poistuu keskuudestamme, joten peräänkuulutan hallitukselta nopeita toimia, jotta kaikille veteraaneille voitaisiin tarjota asianmukaiset palvelut jo ennen uuden lain voimaantuloa. Taas tämän syksyn budjetin yhteydessä hallituksella on tilaisuus osoittaa arvostustaan veteraaneja kohtaan, päättää Elomaa.

Lisätietoja

Ritva ”Kike” Elomaa

puh. 050 512 0806

Kiusaamiseen voitava puuttua nykyistä tehokkaammin

 

Lapset ja nuoret ovat taas syksyn saapuessa pakanneet koulureppunsa. Jotkut onnekkaat ovat saaneet kivoja uusia vaatteita, kouluvälineitä tai vaikkapa tuliterän matkapuhelimen kiiltävine kuorineen. On kiva aloittaa uusi koulusyksy, kun näkee kavereita ja voi vaihtaa kuulumiset kesänvieton jälkeen. Monet ovat päässeet hienoille kesälomareissuille ja toiset ovat iloitelleet huvipuistoissa ja niin edelleen. Kaikkia ei koulun alku hymyilytä. Kiusatut ovat kauhuissaan laskeneet aamuja, milloin se taas alkaa. Koko lukuvuoden kestävä hylkiminen ja kiusaaminen alkavat, taas. Syyt kiusaamisen taustalla ovat moninaiset. Joku on väärän näköinen, ujo, hiljainen tai vähävaraisesta perheestä. En voi hyväksyä kiusaamista missään tilanteessa, mutta perheen rahatilanteen takia kiusaamiseksi joutuminen on täysin epäinhimillistä. Järkyttävää. Perussuomalaisilla on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen niin kouluissa kuin työpaikoilla.

Siitä löytyy tutkimusnäyttöä, että köyhyys vaikuttaa muun muassa kiusatuksi tulemiseen. Köyhempien perheiden lapset kokevat muita useammin kiusaamista. Ei ole välttämättä uusimpia vaatteita, hienoa puhelinta tai hienoja matkatarinoita kerrottavana. Joidenkin maiden kouluissa pukeutuminen on ratkaistu koulupuvuilla. Silloin vaatetus ei ole ainakaan syy kiusata. Kännykät eivät myöskään kuulu mielestäni kouluarkeen. Hätätilanteen sattuessa oppilaat ovat kyllä tavoitettavissa koulun henkilökunnan avulla ja kännykät palvelisivat sitten koulumatkoilla. Pitää muistaa, että matkapuhelin voi olla sekä kiusaamisen väline, että syy. Kännykät parkkiin koulupäivän ajaksi!

Tänä päivänä peräti viidennes suomalaisista nuorista kärsii mielenterveydellisestä häiriöstä. Syyt näiden taustalla ovat moninaiset. Turvallisen ympäristön puute, perheen tuen puute, kiusatuksi tuleminen, kiusaajana olo. Kiusaamisen vaikutukset nuoren tulevaisuuteen ovat usein dramaattiset. Puhutaan mittavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Koulukiusaamisen osalta on oltava nollatoleranssi ja sen pitää oikeasti näkyä koulujen käytävillä ja pihamailla. Kiusaaminen on havaittava ja sille on laitettava piste. Koulujen henkilöstöresurssit on vedetty tiukoille mikä valitettavasti heijastuu henkilökunnan mahdollisuuksiin puuttua kiusaamiseen. Osassa kouluista ongelmaa yritetään jopa lakaista maton alle. Tämän hetkiset resurssit ja keinot puuttua kiusaamiseen ovat liian vähäiset.

Laadin viime keväänä lakialoitteen koulurauha-asiamiehen nimittämisestä kuntiin. Koulurauha-asiamies toimisi ulkopuolisena asiantuntijana haastavien kiusaamistapausten käsittelyssä, mikä mahdollistaisi vaikeidenkin tilanteiden rakentavan käsittelyn. Tämä toisi käytännön helpotusta ongelmiin puuttumiseen Suomen kouluissa. Koulut ovat olleet pitkään säästöpaineiden alla mikä vaikuttaa myös paikoin toimintakykyyn torjua kiusaamista. Nyt syksyn budjetissa odotan hallitukselta tuntuvaa kädenojennusta koulutuksen saralla. Tarvitaan lisää resursseja opetuksen laadun varmistamiseen ja tietysti myös koulurauhan varmistamiseen.

Kiusaamisen laajuutta ja yhteiskunnallisia vaikutuksia ei saa vähätellä. Ongelmia ei saa lakaista maton alle vaan ne pitää rohkeasti kohdata. Kuntapoliitikkojen ja tietysti meidän kansanedustajien on yhdessä pohdittava, miten kaikenlainen kiusaaminen saataisiin kuriin. Välittäminen on se ase, jolla voidaan saavuttaa tuloksia. On tärkeää pitää silmät auki ja puuttua heti, jos havaitsee kiusaamista. Tämä koskee meitä kaikkia. Kiusaamista ei saa hyväksyä millään tasolla.

EU ajaa Suomen maaseudun ahtaalle

Hallituspuolueet Keskusta ja Kokoomus olivat aikanaan viemässä Suomea Euroopan unionin jäseneksi huonoista ehdoista huolimatta. Maatalouden osalta neuvottelutulos jätti erityisen paljon parantamisen varaa ja viljelijöille lupailtiin kansallista tukipakettia pehmentämään EU:n maatalouspolitiikan iskuja. Tämä kädenojennus ei suomalaisia viljelijöitä lämmittänyt, sillä jo liittymisvuonna Paavo Lipposen johtama hallitus SDP:n ja Kokoomuksen toimesta kiirehti purkamaan tukipaketin.  Lähtölaukaus kotimaisen maatalouden alasajolle oli ammuttu.

Vuonna 2004 unioni laajentui voimakkaasti itään ja uudet jäsenmaat saivat tuntuvia tukia maatalouteen ja muuhun kehittämiseen. Tämä tarkoitti Suomelle tietysti tukien menetyksiä sekä koventunutta kilpailua maataloustuotteiden saralla. Huomionarvoista oli myös uusien kilpailijoiden pidempi kasvukausi ja suotuisampi maaperä.

 

Kymmenisen vuotta sitten EU leikkasi tuntuvasti maatalouden tuotantotukia ja kohdensi resursseja maaseudun kehittämiseen, mikä oli tietenkin taas yksi isku viljelijöille. Vuonna 2015 poistettiin maitokiintiöjärjestelmä mikä kirpaisi Suomen maitotiloilla. Sitten Venäjä-pakotteiden myötä maatalouden kannattavuutta koeteltiin rankalla kädellä.  Maitotilojen määrä on ollut tästä lähtien jyrkässä laskussa ja väheneminen jatkuu yhä.

Näköpiirissä on jälleen mustia pilviä maanviljelijöiden toimeentulon kannalta. EU-komissio julkisti kesäkuun alussa maatalousesityksensä rahoituskaudelle 2021-27. Tämä on viimeinen niitti monille suomalaisille tiloille. Maataloustuet voivat laskea jopa kahdeksan prosentin verran. Lisäksi on tulossa uusia ympäristövaatimuksia. Näitä uudistuksia maataloutemme ei kestä.

 

EU painii tällä hetkellä lukuisten eri ongelmien kanssa ja jäsenmaiden välillä on eripuraa. Brexit tulee aiheuttamaan unionille mittavan kassavajeen. Suomea hiertää muun muassa ylimitoitettujen ilmastovaatimusten ja maahanmuuton kustannusten nousupaineet. USA:n tuontitullit ja mahdollinen kauppasota uhkaavat talouskehitystä. Sen sijaan byrokratiaansa unioni ei kykene purkamaan.

 

Suomen seuraavan hallituksen työlistalle tulee hoidettavaksi EU:n raskaat rahoitusneuvottelut. Tuleva vaalikausi 2019-2023 tulee olemaan erittäin ratkaiseva Suomen oman maataloustuotannon kannalta. Maataloustuotantomme vaikuttaa luonnollisesti elintarviketeollisuuteen sekä sen työpaikkoihin. Tässä suurten panosten pelissä on pöydällä myös omavaraisuutemme, maaseudun elinkelpoisuus ja tietysti viljelijöiden tulevaisuus. On ymmärrettävää, että nuoret eivät nykytilanteessa ole innokkaita jatkamaan maataloutta, sillä velka, vaativa työ ja epävarma tulevaisuus mietityttävät. Myös maaseudun palvelujen väheneminen ajaa ihmisiä kaupunkeihin. Suomen hallituksen on tehtävä kaikki mahdollinen turvatakseen riittävät palvelut myös maaseudulla.

 

EU:n toiminta on Suomen maaseudulle kohtalokas. Mahdollinen ero unionista olisi pitkä sekä hankala prosessi. Unionin hajoaminen on näillä näkymin todennäköisempää. Tulevalla rahoituskaudella Suomen vuosittainen nettomaksuosuus tulee paisumaan sadoilla miljoonilla euroilla. Iso osa rahoistamme uppoaa muiden maiden menoihin ja byrokratiaan. Perussuomalaiset vaativat EU:n maatalous- ja koheesiomiljardien kierrättämiselle stoppia, mutta hallitus ei ole lämpenemässä järkiavauksille. Asia jäänee seuraavan hallituksen vastuulle. Meidän on valvottava tiukasti omaa etuamme ja taisteltava maamme, maaseutumme ja elintarviketaloutemme puolesta.

 

EU-jäsenyys nakertaa päätösvaltaamme laajalti ja sillä näyttäisi olevan viimeinen sana jopa ongelmallisessa sote-uudistuksessakin. Taloudellisen yhteisvastuun kautta meillä on riski joutua holtittomasti velkaantuneiden Välimeren maiden ja ulkomaisten pankkien mokien maksumieheksi. Kaiken kukkuraksi unionin ulkorajojen annetaan vuotaa ja EU tukee epätoivossaan miljardeilla Turkin yksinvaltaista hallitusta.  EU:n päätöksistä suuri osa on etujemme vastaisia. Kritiikki EU:n liittovaltiokehitystä ja vallan keskitystä vastaan näkyy monien jäsenmaiden vaalituloksissa ja pian täällä Suomessakin.

 

Suomi on hieno ja arvokas maa. Meidän on palautettava oikeus päättää omista asioistamme ja huolehdittava kansastamme sekä maastamme sekä tietysti maaseutumme elinvoimasta. Tähän meitä velvoittaa veteraanien ja edellisten sukupolvien meille jättämä arvokas perintö.

 

Veteraanien asiat on laitettava kuntoon nyt eikä viiden vuoden päästä

Sotiemme veteraanien keski-ikä on jo 93 vuotta mistä voi hitaampikin päätellä, ettei voida odotella vuosikausia, jos heidän eteensä halutaan vielä jotain tehdä. Valtiovalta on lukuisista lupauksistaan huolimatta ollut liian passiivinen veteraanien hyvinvoinnin edistämisessä vuosikausia. Veteraanien palveluissa on monilla paikkakunnilla paljon parantamisen varaa. Toisin sanoen veteraanien apu riippuu pitkälti asuinpaikasta. Kuntien käytännöt vaihtelevat rajusti veteraaneille suunnattujen palvelujen osalta. Osassa kunnista palvelujen tarvetta tullaan arvioimaan kotiin asti, kun taas toisaalla vain postitetaan palvelusetelit ja veteraani voi itse miettiä mitä niillä haluaa tehdä. Veteraanien kotona asumista helpottaviin palveluihin on suunnattu valtion toimesta hieman entistä enemmän rahaa. Toisinaan osa tästä määrärahasta jää kunnissa käyttämättä. Veteraanien määrän nopea väheneminen selittää osaltaan tätä ylijäämää, mutta valitettavan usein vajaakäytön taustalla on kehno suunnittelu.

Veteraanien tilannetta tulisi aina arvioida paikan päällä. Esimerkiksi ruokatoimitusten riittämättömyys on yleinen ongelma. Jos ruoan laitossa on ongelmia niin riittääkö esimerkiksi kolmesti viikossa toimitettu ateria? Ei riitä. Myös tukien hakemiseen tarvitaan yleisesti apua. Esimerkiksi veteraanilisä jää turhan usein hakematta, vaikka siihen olisi oikeus. Silloin olisi hyvä, jos kotiovelle koputtaisi ammattilainen tarjoamaan apuaan. Osa kunnista pyrkii hoitamaan veteraanien kotona asumista tukevat palvelut kuntoon viimeisen päälle. Maksoi mitä maksoi. Toisaalla taas ei niin piitata.

Suurista kaupungeista Turku ja Kuopio ovat kunnostautuneet veteraanien kotipalvelujen järjestäjinä ja hyödyntäneet tähän käyttötarkoitukseen saatavilla olevat lisämäärärahat. Mielestäni jokaisella kunnalla tulisi olla kattava palvelusuunnitelma kotipalvelujen järjestämiseksi, jotta homma saataisiin toimimaan. Apu ei saa kaatua huonoon hallinnolliseen osaamiseen tai markkinoinnin puutteeseen

Nyt on taas se aika vuodesta, kun kunnat hakevat valtiolta lisämäärärahaa veteraanien palvelujen järjestämiseksi. Merkittävä parannus nykytilanteeseen olisi se, että sotaveteraanit saisivat vastaavat etuudet kuin sodassa vammautuneet sotainvalidit. Tämä saattaisi myös kaikki sotiemme veteraanit samalle viivalle. Käytännössä sotainvalidien ja veteraanien terveyserot eivät ole enää suuria. Olen laatinut lakialoitteen, jossa ehdotan kotipalvelujen laajentamista koskien kaikkia sotiemme veteraaneja. Tämä on jo kolmas veteraaneja koskeva lakialoitteeni ja toivon asian etenevän eduskuntakäsittelyssä.

Aloitteen tarkoitus on tukea kaikkia veteraaneja sekä vahvistaa heidän arvostustaan yhteiskunnassamme kunniakansalaisina. Tärkeitä ovat muiden muassa asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, asiointiin sekä jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamiseen tai niissä avustamiseen liittyvät palvelut. Yleinen käsitys siitä, että kaikki veteraanijärjestöt kylpevät rahassa on väärä. Valtion tuki on välttämätöntä, jotta elossa oleville sotiemme veteraaneille voitaisiin tarjota asianmukaiset palvelut.

Vappupuheeni

Keiden kuuluu juhlia vappua? Onko se tarkoitettu kaikille suomalaisille? Muistan lapsuudestani vappuhuiskut, ilmapallot, siman, tippaleivät, ylioppilaslakit ja kauniin kelin sattuessa polvisukat. Mielikuvia, että vasemmisto marssii liput liehuen. Vappu on perinteisesti juuri työväen juhla. Vappupuheita pidetään laajalti kaikkien puolueiden toimesta. Työ on ihmiselle tärkeä monella tapaa. Se tuo leivän pöytään ja pitää arjen muutenkin mallillaan. Täällä kotimaakunnassamme uusia työpaikkoja on syntynyt mukavasti. Toivon saman trendin leviävän kaikkialle Suomeen. Työ lisää hyvinvointia ja työllä Suomi on rakennettu. Menemme teknologian saralla vauhdilla eteenpäin, mutta emme saa kuitenkaan unohtaa inhimillisyyttä. 

Tänään kun vietämme toukokuun ensimmäistä päivää koen, että vappua juhlitaan monimuotoisesti enemmän kevään alkuna. Perheet lähtevät turuille ja toreille, sukuloimaan, tapaamaan kavereita, viettämään vapaa-aikaa. Miltä Suomi näyttää tänään? Melko vahvaa talouskasvua. Etenkin Varsinais-Suomessa. Siis hieman parempaa tiedossa kuin pari vuotta sitten jolloin perussuomalaiset vielä olivat hallituksessa. Silloin näytti synkältä ja kipeitä leikkauksia jouduttiin tekemään. Nyt kun talousnäkymät ovat positiivisemmat oikeudenmukaisempi politiikka pienituloisia kohtaan olisi oikein.

Mutta mitä tapahtuu nyt. Pienituloisilta eläkeläisiltä viedään loputkin ostovoimasta. SDP oli vuonna 1996 tulleen taitetun indeksin takana, joka on aiheuttanut eläkkeiden jälkeen jäämisen yleisestä hintojen kehityksestä. Vanhusten hoitoa laiminlyödään säästöillä ja henkilökuntaa hiillostetaan. Vastuuta siirretään kunnille, jotka saavat vain hieman laastarirahoitusta. Laitoshoidon alasajon seurauksena myös omaishoidon tarve kasvaa räjähdysmäisesti. Luotetaan siihen, että läheisiä hoidetaan edelleen rakkaudesta ja välittämisestä heitä kohtaan. Tässä kohtaa pitäisi myös huomioida yhteiskunnan suuri taloudellinen säästö ja tukea rahallisesti omaishoitajia nykyistä enemmän.

 

Keksitään työttömille aktiivimalli, jossa on valuvikoja jo heti alkuunsa. Työttömien kyykyttäminen ei johda mihinkään hyvään. Ulosotossa oleville ylivelkaantuneille maksuhäiriömerkinnän omaaville henkilöille ei edes yritetä luoda oikeasti mahdollisuuksia nousta jaloilleen, mikä hyödyttäisi koko yhteiskuntaa.  Koulukiusaamiseen pitäisi puuttua järeämmin. Toisten ihmisten huomioonottamista tulisi nostaa vahvemmin jalustalle. Maahanmuuttoon liittyviin ongelmiin ei suhtauduta tarpeeksi vakavasti. Näiden ongelmien esiin nostaminen aiheuttaa helposti rasistin leiman. Lapsiperheiden tukea pitäisi lisätä. Soten valinnanvapaus tarjoaa verovaroja yksityisten voittoa tahkoavien suuryritysten kukkaroon. Tätä asiaa ei saisi nuijia liian kiireesti läpi. Hyvässä kunnossa olevien valtionyhtiöiden myyminen ei ole kannattavaa. Karmeina esimerkkeinä tästä toimivat surullisen kuuluisat Caruna ja Kemira. Pienten yritysten toimintaedellytykset ovat heikot, kun hallituksen politiikka suosii suuryrityksiä. Myös valmisteluvaiheessa oleva eläinsuojelulaki on jäämässä torsoksi eikä se edistä riittävästi eläinten oikeuksia. Turun seudulla jaetaan vuosittain yli miljoona kiloa ruokaa ruokakassijonoissa. Mitä se kertoo hyvinvointivaltion tilasta? 

Nostan esille vielä sotiemme veteraanit. Seisomme Wäinö Aaltosen upeiden teosten edessä. Raivaaja, tulevaisuus, henkinen työ. Sata vuotta sitten maamme sisäinen tilanne kärjistyi. Punaiset ja valkoiset, veli veljeä vastaan. Tehtiin rankkoja tekoja molemmin puolin, joista on arvet yhä jäljellä. Talvisota, Jatkosota, Lapin sota. Silloin maamme oli yhtenäinen ja säilytimme itsenäisyytemme. Se oli valtava uhraus miehiltä naisilta ja perheiltä. Suomea rakennettiin uutterasti kohti parempaa tulevaisuutta ja sotakorvauksetkin maksettiin viimeistä penniä myöten. Sotiemme veteraaneja on enää noin 17 000. Ensi vuonna joidenkin arvioiden mukaan noin 11 000. Asia koskettaa meitä kaikkia. Siellä oli pappa tai isopappa tai joku muu sukulainen. Minulla oli oma isäni sodassa, joka haavoittui kolmesti. Veteraanien asia on ollut perussuomalaisille aina kovin tärkeä. Eikö olisi jo viimeinen hetki laittaa elossa olevien asiat kuntoon? Isäni sisaren 93-vuotiaan Ainin kansakoulun historiankirjassa luki näin viisaasti:

Ihmisen ainoa aatelismerkki on sielun jalous. Kansojen korkein toive on vapaus. Ihmiskunnan suurin hyve on valtakuntain välinen rauha.

Perusnaisten tervehdys

Leipäjonoissa on entistä enemmän iäkkäitä eläkkeellä olevia naisia. Hoiva-alalla, päiväkodeissa, siivousalalla ja kaupan alalla  sekä pienyrittäjinä työskentelee paljon pienituloisia naisia. Ammattijärjestöt hoi. Oikeudenmukaisuutta.

Tiedote koulukiusaamisesta

Kiusaamispalautteen määrä yllätti kansanedustaja Elomaan

 

Kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaan (ps) mielestä koulukiusaamiseen on puututtava uusin lääkkein. Vaikka koulukiusaaminen on tilastojen valossa 2000-luvulla vähentynyt, se on yhä mittava yhteiskunnallinen ongelma. Elomaa pyysi koulukiusaamiseen liittyen yhteydenottoja Facebookissa ja saman tien puhelin alkoi soida ja viestejä tulvia. Palautteen määrä oli valtaisa.

 

– Hämmästyin ja samanaikaisesti järkytyin siitä, kuinka paljon yhteydenottoja tuli todella lyhyessä ajassa, kertoo Elomaa vakavana.

 

– Kiusaamistarinat olivat toinen toistaan kamalampaa kuultavaa. Sellaisia asioita ei kenenkään pitäisi suomalaisissa kouluissa joutua kohtaamaan, hän jatkaa.

 

Kiusaamisella on usein kauaskantoiset seuraukset ja se saattaa vaikuttaa uhriin läpi elämän. Kiusaaminen johtaa tutkimustulosten valossa usein vakaviin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin sekä lisää syrjäytymisriskiä, jos siihen ei puututa tarpeeksi tehokkaasti ja riittävän ajoissa. Henkilötasolla kiusaaminen aiheuttaa valtavasti inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnalle siitä koituu kova lasku maksettavaksi.

 

Elomaan mukaan valtion pitää tukea kuntia kaikin mahdollisin keinoin taistelussa koulukiusaamista vastaan.

 

– Opettajilla on usein täysi työ päätehtävänsä toteuttamisessa ja kiusaamiseen ei välttämättä kyetä puuttumaan tarpeeksi tehokkaasti. Kunnissa kyllä pyritään aktiivisesti miettimään ratkaisuja koulukiusaamiseen ja monet koulut ovat mukana esimerkiksi KiVa Koulu –ohjelmassa.

 

– Erilaisten projektien ja ohjelmien lisäksi tarvitaan konkreettista tukea kiusaamistapausten ratkomiseen ja koulun ulkopuolinen koulurauha-asiamies toisi apua juuri tähän, Elomaa toteaa.

 

Elomaa kerää parhaillaan yli puoluerajojen kansanedustajien allekirjoituksia lakialoitteeseen, jossa hän ehdottaa koulurauha-asiamiehen nimeämistä jokaiseen kuntaan. Koulurauha-asiamiehen tehtävä olisi neuvoa kouluja koulurauhaan tai kiusaamiseen liittyvissä asioissa sekä ratkoa kiusaamistapauksia ulkopuolisena asiantuntijana. Lisäksi koulurauha-asiamies seuraisi koulurauhan toteutumista sekä laatisi kunnan sivistyslautakunnalle ja valtuustolle vuosittain kertomuksen koulurauhan tilasta ja kehityksestä sekä toisi esille mahdolliset kehitysehdotukset. Koulurauha-asiamies voisi olla joko päätoiminen tai sivutoiminen työntekijä tai tehtävä olisi yhdistettynä johonkin muuhun kunnan virkaan.

 

– Koulurauha-asiamies ratkoisi vaikeita kiusaamistapauksia ja helpottaisi näin myös opettajien työtaakkaa. Kiusaaminen on saatava loppumaan ja sillä selvä, Elomaa päättää.

Suomalaisen maataloustuotannon puolesta on taisteltava

Maa- ja metsätalousvaliokunta käsitteli viime viikolla kokouksessaan komission tiedonantoa tulossa olevasta EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kokonaisuudistuksesta. Uudistukseen ja sen mahdollisiin vaikutuksiin liittyy suurta epävarmuutta. Suomen on taisteltava neuvotteluissa oman maataloustuotannon puolesta. Emme voi olla neuvottelupöydän vellihousu, joka nielee kaiken pureskelematta. Meidän on neuvotteluissa varmistettava, että koko maassa pystytään harjoittamaan maataloutta tulevaisuudessakin. Meillä täällä vallitsee varsin poikkeavat olosuhteet, minkä seurauksena Suomen on erityisesti oltava hereillä neuvottelupöydissä.

 

Nuorten viljelijöiden sekä pientilojen tarpeet on otettava jatkossa paremmin huomioon. Myös sukupolvenvaihdoksia tiloilla on helpotettava niin talouden kuin byrokratian näkökulmista. Ruoan alkuperätiedot on saatava selkeästi näkyviin, jotta kuluttajat voivat arvioida paremmin elintarvikkeiden alkuperää. Kotimaisen ruoan on saatava näkyä ja erottua kauppojen hyllyllä. Suomalaisen ruoantuotannon kilpailukyky perustuu muun muassa puhtauteen ja eettisyyteen. Meillä antibioottien käyttö on todella vähäistä moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Vaikka eläinten oloissa on aina parannettavaa, niin tälläkin saralla suurella osalla suomalaisista tiloista asiat on hoidettu mallikelpoisesti. Suomessa porsaat saavat pitää saparonsa ja kanat nokkansa. Porsaat saavat pitää saparonsa vain kolmessa EU-maassa ja porsaan saparoa pidetäänkin eläinten hyvinvoinnin supermittarina.

 

Suomalaisen maatalouden kilpailukyky ei saa kärsiä siitä, että tiloillamme hoidetaan asiat hyvin. Eläinten hyvinvointiin panostaminen ja puhdas suomalainen ruoka ovat tulevaisuuden kilpailuvaltteja. Emme saa vesittää kotimaisen maatalouden toimintaedellytyksiä olemalla passiivisia EU:n maatalouteen liittyvään päätöksentekoon vaikuttamisessa. Tällä hetkellä elintarvikealan tuotantoketju työllistää peräti 340 000 suomalaista. Kotimaiset marjat, kananmunat, maitotuotteet, liha sekä vilja ovat valtava taloudellinen mahdollisuus. Tämä suomalaisten neuvottelijoiden on syytä pitää mielessä istuessaan neuvottelupöytään. Kotimaisen maataloustuotannon puolesta on taisteltava, jos emme halua olla huonompilaatuisten tuontielintarvikkeiden varassa.

 

Tiitisen lista julki avoimuuden nimissä

Pääsin eilen torstaina 1.3.2018 ääneen eduskunnan suullisella kyselytunnilla. Kysymyksen aihe oli se kuuluisa Tiitisen lista. Mielestäni olisi avoimuuden nimissä perusteltua julkistaa lista. Kansa ansaitsee totuuden!
Tässä kysymys sanasta sanaan:
Arvoisa puhemies! Vaikka kommunismin luhistuminen oli hyvä asia — oli hyvä asia todella — niiltä ajoilta on kassakaapeissa vielä paljon luurankoja, kuten Tiitisen lista ja 90-luvun laman ja pankkikriisin salaisuudet, joilla käytännössä orjuutettiin satojatuhansia suomalaisia pankkien ehdoilla. Niin sanottu Tiitisen lista, joka sisältää nimiä kommunistisen DDR:n pelätyn tiedustelupalvelu Stasin mielestä kiinnostavista suomalaisista henkilöistä, on edelleen salattu. Kaikki sivistyneet Euroopan maat ovat pesseet likaiset pyykkinsä rautaesiripun takana olleiden syntien suhteen. Olisi ennenkuulumatonta, jos mikä tahansa muu maa kätkisi nimiä, jotka ovat tavalla tai toisella sotkeutuneet Stasin toimintaan. Siis aikooko hallitus viimein painostaa avaamaan tämän kassakaapin, jotta me suomalaiset saamme avoimen tiedon historiamme kipeistäkin kohdista — vai keitä tässä oikein suojellaan?

Mielipidekirjoitus: Päämääränä yhtenäinen Suomi

Tämän päivän joko-tai keskustelukulttuuri yksinkertaistaa monet asiat. Ratkaisu on joko niin tai näin. Välimaaston vaihtoehtoja ei tunneta. Ääripäät kailottavat viestiään tämän päivän Kansanradiossa eli sosiaalisessa mediassa niin kovaa, ettei järjen ääni aina kuulu. Some-keskustelussa joukkueet on helppo jakaa ja omaa väriä tunnustetaan vahvasti. Valtaosa suomalaisista on niin sanottuja tolkun ihmisiä, vaikka tästäkin tasavallan presidentin menneenä vuonna esille nostamasta termistä Suomen maassa saatiin lihava riita ja paljon pöyristystä aikaiseksi.

Toivon yhteiskunnallisen keskustelun olevan vuonna 2018 edellisvuosia rakentavampaa. Asioista on tärkeää puhua ja kantaa saa ottaa kärkkäästikin, mutta toisia kunnioittaen ja muunneltua totuutta karttaen. Poliitikot kantavat tässä asiassa erityisen suurta vastuuta. Luottamusasemassa toimivilla henkilöillä pitää olla jalka jarrupolkimella siltä varalta, että keskustelu lähtee väärille urille ja vauhti kiihtyy liian kovaksi. Toivottavasti ylilyöntejä nähdään jatkossa vähemmän ja kiukun kihahtaessakin muistamme kunnioittaa toisia osapuolia.

Kansakunnan yhtenäisyys on koetuksella. Nykyisin puhutaan paljon sosioekonomisen aseman heijastuvan vahvasti hyvinvointiin ja terveyteenkin. Eriarvoistuminen on tällä hetkellä maamme suurimpia haasteita, sillä se nakertaa hyvinvoinnin ohella yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta. Valtion rooli tasapainottajana on äärimmäisen tärkeä, vaikka yksilö on viime kädessä vastuussa itsestään.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on keskityttävä tämän päivän haasteisiin ja niihin liittyvien solmujen avaamiseen. Olemme päätyneet tähän pisteeseen historian oikukkaan tapahtumienkulun kautta, mutta tässä olemme eikä tilanne muuksi muutu. Monesti on tapana haukkua menneitä päätöksiä ja tehtyjä virheitä. Tämä tie ei vie pitkälle. Pitää keskittyä olemassa olevien ongelmakohtien korjaamiseen yhteispelillä ja jätettävä turha vihan lietsonta pois.

Lehtien palstoilla on väännetty viime aikoina sadan vuoden takaisista sisällissodan tapahtumista ja pyöritelty sitä kuka teki mitäkin. Tämä historian ajanjakso on jättänyt kansakuntaamme pysyvät jäljet, mutta nyt on keskityttävä yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen vanhojen arpien auki repimisen sijaan. Jotkut puhuvat vapaussodasta ja toiset taas veljessodasta ja osa punakapinasta. Raakoihin yliyönteihin sorruttiin molemmilla puolilla. Kaikesta huolimatta Suomi taisteli yhtenäisempänä kansakuntana uhrautuvasti talvi- ja jatkosodassa itsenäisyyden puolesta. Itsenäisyydestä ja hyvinvoinnista saamme kiittää sota-ajan sukupolvia. Jälleenrakentaminen vaati kovaa työtä myös suurilta ikäluokilta ja tuloksena syntyi maailman paras maa. Pidetään siitä kiinni. Turvallisuus on suomalaisille arvokas asia. Se on nyt koetuksella. Presidenttiehdokas Laura Huhtasaari on aktiivisesti nostanut esille lisääntyneitä turvallisuusuhkia. Heikentynyt turvallisuustilanne ja pelko kanavoituu myös some-keskusteluun. Valtion tuleekin panostaa turvallisuusuhkien kitkentään niin, ettei pelkoon olisi syytä.

Yhteen hiileen pitää puhaltaa nytkin, vaikka haasteet ovat erilaiset kuin sotiemme aikaan. Muistetaan tämä myös some-sodankäynnin keskellä. Ei anneta eriarvoistumisen karata käsistä, koska siitä meillä on vakavin mahdollinen muisto historiassa. Toiveikasta uusien mahdollisuuksien vuotta kaikille!

 

Mielipidekirjoitus: Pelastaisiko YLE kotimaisen tanssi- ja iskelmämusiikin?

Monet tunnetut pitkän linjan iskelmävaikuttajat ovat viime aikoina ilmaisseet huolensa kotimaisen tanssi- ja iskelmämusiikin nykytilasta. Esimerkiksi Joel Hallikainen, Esa Nieminen, Jussi ”Juhamatti” Mäkelä ja Kyösti Mäkimattila ovat avanneet suunsa asiasta. Olen heidän kanssaan samoilla linjoilla. Yleisradio on merkittävässä roolissa suomalaisen musiikin monimuotoisuuden säilyttäjänä ja kotimaisen musiikkiperinteen vaalijana.

Ylen toiminnan rahoitus asettaa luonnollisesti velvollisuuden toimia organisaation julkisesti lausuttujen periaatteiden mukaisesti. Yleisradio Oy:n yhtiöjärjestyksen julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee muun muassa tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä. Ylen suuntaan on esitetty kritiikkiä sen radiokanavien soittolistojen sisällöstä useiden kotimaisten iskelmäalan ammattilaisten toimesta. Ylen radiokanavien soittolistoilla ei kuulla enää entiseen malliin kotimaista iskelmä- ja tanssimusiikkia eikä suositutkaan tanssilava- ja viihdekonserttiartistit pääse tarpeeksi usein ääneen Ylen radiotaajuuksilla.  Monille juuri perinteinen radio on se kanava, jonka kautta iskelmämusiikista nautiskellaan.

Radio Suomi on ollut perinteisesti iskelmämusiikin ystäville ykköskanava kuulla lempiartistejaan. Nykyisin ainoa varma paikka kuulla iskelmää on suosikkiartistin keikkapaikka. Radion tarjonta on hiipunut tuntuvasti viime vuosina. Jos iskelmämusiikkia ei soiteta missään, niin pikkuhiljaa genre hiipuu. Halutaanko kotimainen iskelmä kuopata?

Yleisradion tulisi yhtiöjärjestystään noudattaen panostaa myös kotimaiseen tanssi- ja iskelmämusiikkiin.  Perinteisen tanssimusiikin kannattajakunta ei ole mikään marginaaliporukkaa vaan kyseessä on miljoonayleisö, joka ei tällä hetkellä liikaa kuule lempimusiikkiaan radiokanavilta. Ottaisiko Yle tässä asiassa rivistä askeleen eteenpäin, kun kaupalliset toimijat eivät sitä tee ja pelastaisi kotimaisen tanssi- ja iskelmämusiikin?

 

Eläinsuojelurikoksista pääsee aivan liian vähällä

Eläinsuojelulainsäädäntömme uudistuu ja lakiesitys saapuu lähitulevaisuudessa eduskuntakäsittelyyn. Lakiuudistus on laaja ja se tulee vaikuttamaan vielä pitkään eläinten oikeuksiin Suomessa. Toivottavasti eläinten oikeudet ottavat tässä yhteydessä suuren harppauksen eteenpäin. Jätin tänään kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen hallituksen kantaa eläinsuojelurikosten rangaistuksien riittävyyteen. Minulla on asiasta selkeä mielipide. Rangaistukset ovat aivan liian heppoiset ja tämän lisäksi valvonta on heikkoa. Selvittelin viime vuosien ajalta eläinsuojelurikoksista langetettuja tuomioita ja oli helppo havaita, ettei nykykäytäntö riitä takaamaan eläinten asiallista kohtelua. Tyly tosiasia on se, että vain murto-osa eläinsuojelurikoksista päätyy viranomaisten suurennuslasin alle. Eläinsuojeluilmoituksista vain murto-osa johtaa tutkintaan ja rangaistukseen.

 

Esimerkiksi vuonna 2015 eläinsuojelurikoksista tuomittiin oikeudessa ainoastaan 156 henkilöä ja heistä peräti 109 selvisi sakkorangaistuksella. Eläintenpitokieltoja määrättiin samana vuonna yhteensä 85 kertaa. Niistä yksikään ei ollut pysyvä. Pääsääntöisesti eläinsuojelurikoksesta selviää sakkorangaistuksella ja määräaikaisella eläintenpitokiellolla eli liian helpolla päästään. Ehdollisia vankeusrangaistuksia tulee jonkin verran, mutta ehdotonta ei juuri koskaan. Tämä ei riitä. Törkeä eläinsuojelurikos tuli rikoslakiin jo vuonna 2011, mutta siitä huolimatta törkeän teon kriteerit täyttäviä tapauksia tuomitaan usein tavallisina tekoina.

 

Tänään (1.12.2017) Helsingin Sanomat uutisoi, että helsinkiläisen omakotitalon saastaisesta kellarista löytyi kuoleman kielissä olevia koiranpentuja. Osa sairaista pennuista piti lopettaa. Poliisi epäilee tapauksen liittyvän laajempaan petos- ja salakuljetusvyyhtiin. Tällaisista tapauksista on kamalaa lukea lehdistä. Sitä vain miettii, että kuinka joku voi kohdella eläimiä näin? Hyvää tässä on kuitenkin se, että asiaan on puututtu ja viranomaiset tutkivat tapausta. Se millaiset rangaistukset tästä seuraa jää nähtäväksi.

 

Tuntuu siltä, että eläimet ovat lähes lainsuojattoman asemassa nykyjärjestelmän ponnettomuuden johdosta. Eläinsuojelurikos on erittäin julma teko, sillä uhri on puolustuskyvytön ja täysin ihmisen armoilla. Eläinsuojelurikoksista jäädään kiinni melko harvoin ja silloin kun käry käy niin harvemmin on epäilystä syyllisyydestä. Jos rangaistuksia tiukennettaisiin kautta linjan ja valvontaa tehostettaisiin, saattaisi osa eläinsuojelurikoksista jäädä tekemättä.

Kike PerusNaisten johtoon

Minut on valittu Perussuomalaisten Naisten puheenjohtajaksi. Valinta suoritettiin Seinäjoella viime kuun loppupuolella pidetyssä syyskokouksessa. Edellinen puheenjohtaja Marja-Leena Leppänen johti perusnaisia lähes 20 vuoden ajan.

Olen kiitollinen että valinta osui minuun ja otan uuden luottamustehtävän innolla vastaan. On suuri kunnia olla Perussuomalaisten naisjärjestön uusi puheenjohtaja ja jatkaa Leppäsen ansiokasta työtä. Tavoitteeni on nostaa esille naisten asioita puolueen toiminnassa ja päivän politiikassa. Lisäksi tarkoitus on kehittää ja kasvattaa Perusnaisten toimintaa tehostamalla yhteistyötä ja vahvistamalla viestintää.

Perussuomalaiset nähdään usein ukkopuolueena, mutta meillä on paljon vahvoja naisia mukana toiminnassa. Myös puolueen keskeisillä vaikutuspaikoilla on monia naisia. Tästä esimerkkeinä eduskuntaryhmän puheenjohtaja, puoluesihteeri sekä presidenttiehdokas ja varapuheenjohtaja. Lisäksi kuntakentän luottamustehtävissä toimii paljon päteviä naisia. Perusnaiset nostavat tikunnokkaan juuri naisille tärkeitä asioita kuten esimerkiksi naisten aseman työelämässä tai perhepolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Puolueen naisjärjestöön on liittynyt viime kuukausien aikana useampi sata uutta jäsentä. Toimintamme on todella hyvässä nosteessa, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

 

 

Sotiemme veteraaneille turvattava paremmat palvelut

Tiedote 27.10.2017
Julkaisuvapaa


Sotiemme veteraaneille turvattava paremmat palvelut

Perussuomalainen kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaa on jättänyt lakialoitteen, jossa hän vaatii sotilasvammalain 6 §:n 4 momentin muuttamista siten, että Suo­men sodissa vuosina 1939—1945 palvelleella henkilöllä on oikeus pykälässä mainittuihin pal­veluihin ja korvauksiin työkyvyttömyysasteesta riippumatta.

”Haitta-aste luokittelu ei ole tarkoituksenmukainen enää vuonna 2017 kun veteraanien keski-ikä on jo selvästi yli 90 vuotta”, toteaa Elomaa. Tällä hetkellä sotilasvammalain tässä pykälässä tarkoitettuihin palveluihin ja korvauksiin on oikeutettu sellainen vahingoittu­nut tai sairastunut henkilö, jonka työkyvyttö­myysaste on vähintään 20 prosenttia.

Suomen vuosina 1939—1945 käymissä sodis­sa palveli noin 700 000 sotilasta. Välittömästi rintamaa tukevissa tehtävissä palveli lisäksi 95 000 naista. Kaatuneiden määrä oli noin 94 000 henkeä, ja pysyvästi vammautui saman verran. Veteraaneja on tänä päivänä elossa enää noin 17 000 henkilöä. ”Nyt olisi korkea aika laittaa veteraanien asiat kuntoon, koska kohta alkaa olla liian myöhäistä”, Elomaa sanoo vakavana. Lakialoitteen mennessä läpi ainakin osalle veteraaneista tarjottaisiin nykyistä paremmat palvelut.

Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti vaatineet parannuksia veteraanien hyvinvointiin ja tehneet töitä, jotta veteraanien kohtelu ja arvostus paranisi. ”Ei ole ylpeyden aihe, että kohta satavuotiaan Suomen itsenäisyyden puolesta kamppailleet miehet ja naiset eivät ole saaneet ansaitsemaansa arvostusta valtiovallan taholta”, päättää Elomaa.

 


 

Tiedote: Omaishoidon tuki verottomaksi

Perussuomalainen kansanedustaja Ritva Elomaa vaatii lakialoitteessaan omaishoitajille maksettavan hoitopalkkion verovapautta. Lisäksi hän ehdottaa samassa aloitteessa omaishoidon tuen maksamisen siirtämistä Kansaneläkelaitoksen vastuulle. Omaishoitajien tekemä työ on hoidettaville läheisille ja yhteiskunnalle mittaamattoman arvokasta. ”Olisi oikeus ja kohtuus, jos omaishoitajien hoitopalkkiota ei verotettaisi ansiotulona ja heille jäisi pienestä palkkiosta vähän enemmän euroja käteen”, sanoo Elomaa. Omaishoito säästää vuosittain yhteiskunnalta valtavan rahasumman, joten omaishoitajien taloudellisen aseman kohentamiseen ei ole vaikea löytää perusteita.

Omaishoidon tuen maksamisen siirtämistä Kelan vastuulle hän perustelee järjestelmän yhdenmukaistamisella ja tasapuolisuudella. ”Kunnissa markkinoidaan omaishoidon tukea vaihtelevalla aktiivisuudella ja myöntämiseen voi vaikuttaa esimerkiksi kotikunnan taloudellinen tilanne”, huomauttaa Elomaa. Omaishoidon tuen maksamisen siirto Kelan tehtäväksi ratkaisisi paljon hakemiseen ja myöntämiseen liittyviä ongelmia oikeudenmukaisella tavalla. Omaishoitajia tulisi kohdella tasapuolisesti asuinpaikasta riippumatta.

Väestön ikääntymisen myötä tarve omaishoidolle tulee kasvamaan entisestään. Perussuomalaisten mielestä omaishoitajien ja hoidettavien asemaa tulee edistää valtiovallan toimesta eri keinoin lähitulevaisuudessa. ”Omaishoidon hoitopalkkion verosta vapauttaminen olisi hyvä käytännön toimi, jolla hallitus voisi osoittaa arvostustaan omaishoitajia kohtaan”, lopettaa Elomaa.

Tiedote: Vähävaraiset eläkeläiset ja valtion budjetti

Tiedote

Julkaisuvapaa

 Budjetissa vähävaraiset eläkeläiset jäävät paitsioon

 Asumismenojen nousu ei ota pysähtyäkseen. Vuokrat ja asuntojen hinnat ovat kohonneet tämän vuosituhannen aikana tuntuvasti erityisesti kasvukeskuksissa. Tämän lisäksi asumismenot ovat paisuneet muun muassa lämmityskulujen ja kiinteistöverojen nousun myötä. Asuminen nielee näin ollen myös eläkeläisten kukkaron sisällöstä tuntuvan osan. Lisäksi ikäihmisillä on usein suuret apteekkilaskut ja erilaisiin arjen palveluihin uppoaa pitkä penni. Perussuomalaisten Elomaa näkee vähävaraisten eläkeläisten tilanteen todella ongelmallisena. ”Niillä eläkeläisillä keillä ei ole suuria säästöjä sukanvarressa ja eläke on pieni, on todellisia vaikeuksia selvitä arjen jatkuvista menoista”, toteaa Elomaa. Erityisesti asumismenojen jyrkkä nousu huolettaa kansanedustajaa.

Elomaan mielestä budjettiriihen tulos on eläkkeensaajien näkökulmasta pettymys. ”Takuueläkkeen nostaminen 15 eurolla on hyvä asia, mutta tämä on laiha lohtu kun esimerkiksi indeksijäädytykset jäävät yhä voimaan vaikka postilaatikkoon putoavien laskujen loppusummat kasvavat vuosi vuodelta”, harmittelee Elomaa. Indeksijäädytysten purkaminen olisi ollut toivottavaa ja kansaneläkkeeseen tulisi harkita tuntuvaa tasokorotusta. ”Toivoisin hallituksen kohtelevan eläkeläisiä yhdenveroisesti palkansaajien kanssa, koska he ovat yhtä lailla olleet työllään rakentamassa kohta satavuotiasta Suomea”, päättää Elomaa.

Lisätietoja:

Ritva ”Kike” Elomaa

puh. 050 512 0806

 

Suomi 100

Tässä tuore eri medioissa julkaistu mielipidekirjoitukseni.

 

Mielipidekirjoitus 21.8.2017

Julkaisuvapaa

 Suomi 100

 

Kohta satavuotiaan Suomen juhlavuosi henkii kansainvälisyyttä ja korostaa yhteiskunnan monimuotoisuutta. Maamme kansainvälisyys on kaikilla mittareilla lisääntynyt kohisten itsenäisyytemme aikana ja se on aivan perustellusti yksi juhlavuoden keskeisistä teemoista. Se mitä suomalaisuus ja suomalainen kulttuuri itse kullekin merkitsee, tuntuu tätä nykyä vaihtelevan varsin paljon. Esimerkiksi itsenäisyytemme säilymisen kannalta kriittisistä toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista ja valtavista kansakunnan ponnisteluista ja uhrautumisesta nykysuomalaiset puhuvat hyvin eri sävyyn. Toiset tuntevat ylpeyttä ja kiitollisuutta. Toiset puolestaan näkevät punaista ja vähättelevät itsenäisyyden puolesta taistelleiden uhrauksia. Suomalaisuuden merkitys jakaa ihmisiä varsin voimakkaasti eri leireihin. Itse tunnen kiitollisuutta ja arvostan valtavasti sotaveteraanien panosta maamme itsenäisyyden säilymiselle.

 

Itsenäisyys loi pohjan kaikille suomalaisille elää vapaasti, rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja nauttia elämästä. Siksi erityisesti nyt Suomen satavuotisjuhlavuotena 2017 sotiemme veteraaneille (miehille ja naisille) tulisi antaa erityisen paljon tunnustusta siitä mitä he ovat meille mahdollistaneet. Ikuisesti keskeneräisessä maailmassa riittää aina paljon parannettavaa ja lukuisia projekteja joihin voi rahallisesti lähteä mukaan niin valtiot kuin yksityishenkilötkin. Suomi 100-hankkeen rahankäyttö on ollut esillä mediassa useaan otteeseen ja syystäkin. Juhlavuosihankkeen hallituksen jäsenten palkkiot, joiden nostaminen ei edellytä edes läsnäoloa kokouksissa, nousivat tapetille. Myös valtion kirstusta otettujen hankerahojen kohteet ovat herättäneet närää. 30 000 euroa koodaribussiin Afrikassa sekä 50 000 euroa suomalaisuuden uudelleenmäärittelyyn eivät ole monien mielestä sopivia Suomi100 rahoituksen kohteiksi. Sen sijaan kesäkuussa järjestetyn Maskun Askaisten ritaripuiston 10-vuotisjuhlan sekä Mannerheimin syntymän 150-vuotisjuhlan kahvijärjestelyihin ei tukieuroja herunut. Haettu summa oli 2000 euroa eli mistään mahdottoman suuresta summasta ei ollut kyse. Olen jossain määrin pettynyt Suomi100 hankerahojen kohdentamiseen.

 

Lopuksi haluan antaa kiitosta monille vapaaehtoistoimijoille, joiden panos muun muassa veteraaniasioissa on ollut kullan arvoista tänäkin juhlavuonna. Louhisaaren Kartanokahvila on hyvä esimerkki vuosia jatkuneesta työstä ja avusta sotiemme veteraaneille. Nyt on tarkoitus juhlistaa arvokkaasti 100-vuotiasta Suomea ja tähän liittyvät rahalliset avustukset tulisi kohdentaa pääosin suomalaisille tärkeisiin ja meitä lähellä oleviin kohteisiin. Maamme historian taipaleen tulee olla arvoisessaan asemassa juhlavuotena. Juhlivan Suomen pitää muistaa ja kunnioittaa historiaansa.

 

Ritva ”Kike” Elomaa

kansanedustaja

 

 

Mielipidekirjoitus: Luku- ja kirjoitustaito avaa ovia opinnoissa ja elämässä

Lukeminen ja kirjoittaminen kuulostavat itsestään selviltä taidoilta maassa, joka komeilee vuodesta toiseen kärkisijoilla kansainvälisissä luku- ja kirjoitustaitoa mittaavissa tutkimuksissa. Hyvästä testimenestyksestä voi olla ylpeä, mutta luku- ja kirjoitustaitoon tulee panostaa jatkossa entistä aktiivisemmin. Tuhansien järvien ja satojen kirjastojen maassa on ilmassa huolestuttavia merkkejä luku- ja kirjoitustaidon yleisessä kehityksessä. PISA-tulosten laskeva trendi herättää huolta nuortemme tulevaisuudesta. Perhetausta ja lukutottumukset heijastuvat yhä selvemmin lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaitoon. Suomalaisen koulujärjestelmän vahvuutena on perinteisesti ollut kyky tarjota tasapuoliset eväät elämää varten. Juuri tämän tulee olla keskeinen elementti, kun tehdään koulutusta koskevia päätöksiä.

Peruskoulun keskeinen tehtävä on tarjota kaikille nuorille riittävät kielelliset valmiudet jatko-opintoja varten. Lukioissamme on kuitenkin oppilaita, jotka eivät ymmärrä tarpeeksi hyvin suomenkielistä tehtävänantoa. Oppilaiden suomeksi kirjoittamista vastauksista opettaja ei saa selvää. Sivistysvaliokunnan jäsenenä olen seurannut mielenkiinnolla lukiokoulutuksen kehitystä jo vuosia. Digitalisaatio jyrää opetuksen saralla ja vaikutukset ulottuvat jo äidinkielen yo-kokeeseenkin. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän mukaan nykyisen yhteensä 12 tunnin kokeen sijaan äidinkielen osaaminen olisikin jatkossa mahdollista osoittaa sähköisellä neljän tunnin kokeella. Tätä on vaikea hyväksyä. Sen vuoksi olen laatinut kirjallisen kysymyksen ministeri Grahn-Laasoselle ainekirjoituksen asemasta osana ylioppilaskoetta. Kysyn, onko oppiaineen laajuuden huomioiden perusteltua lyhentää äidinkielen osion suoritusaikaa.

Luku- ja kirjoitustaito ovat avainasemassa kaiken oppimisen kannalta. Lisäksi lukeminen ja kirjoittaminen kehittävät tutkitusti ajattelukykyä, pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä sekä laajempien asiakokonaisuuksien hallintaa. Juuri näitä ominaisuuksia tarvitaan opinpolun lisäksi työelämässä. Riittävä luku- ja kirjoitustaito on myös perusedellytys osallistumiselle yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä vaikuttamiseen ja tätä kautta suomen kielen osaaminen heijastuu demokratian toteutumiseen. Äidinkieli on monessa suhteessa aivan erityislaatuinen oppiaine eikä sen merkitystä voi alleviivata liikaa.

Kike Elomaa

kansanedustaja

Kirjoitus julkaistu mm. Turun Sanomissa

 

Comments are closed