EU ajaa Suomen maaseudun ahtaalle

Hallituspuolueet Keskusta ja Kokoomus olivat aikanaan viemässä Suomea Euroopan unionin jäseneksi huonoista ehdoista huolimatta. Maatalouden osalta neuvottelutulos jätti erityisen paljon parantamisen varaa ja viljelijöille lupailtiin kansallista tukipakettia pehmentämään EU:n maatalouspolitiikan iskuja. Tämä kädenojennus ei suomalaisia viljelijöitä lämmittänyt, sillä jo liittymisvuonna Paavo Lipposen johtama hallitus SDP:n ja Kokoomuksen toimesta kiirehti purkamaan tukipaketin.  Lähtölaukaus kotimaisen maatalouden alasajolle oli ammuttu.

Vuonna 2004 unioni laajentui voimakkaasti itään ja uudet jäsenmaat saivat tuntuvia tukia maatalouteen ja muuhun kehittämiseen. Tämä tarkoitti Suomelle tietysti tukien menetyksiä sekä koventunutta kilpailua maataloustuotteiden saralla. Huomionarvoista oli myös uusien kilpailijoiden pidempi kasvukausi ja suotuisampi maaperä.

 

Kymmenisen vuotta sitten EU leikkasi tuntuvasti maatalouden tuotantotukia ja kohdensi resursseja maaseudun kehittämiseen, mikä oli tietenkin taas yksi isku viljelijöille. Vuonna 2015 poistettiin maitokiintiöjärjestelmä mikä kirpaisi Suomen maitotiloilla. Sitten Venäjä-pakotteiden myötä maatalouden kannattavuutta koeteltiin rankalla kädellä.  Maitotilojen määrä on ollut tästä lähtien jyrkässä laskussa ja väheneminen jatkuu yhä.

Näköpiirissä on jälleen mustia pilviä maanviljelijöiden toimeentulon kannalta. EU-komissio julkisti kesäkuun alussa maatalousesityksensä rahoituskaudelle 2021-27. Tämä on viimeinen niitti monille suomalaisille tiloille. Maataloustuet voivat laskea jopa kahdeksan prosentin verran. Lisäksi on tulossa uusia ympäristövaatimuksia. Näitä uudistuksia maataloutemme ei kestä.

 

EU painii tällä hetkellä lukuisten eri ongelmien kanssa ja jäsenmaiden välillä on eripuraa. Brexit tulee aiheuttamaan unionille mittavan kassavajeen. Suomea hiertää muun muassa ylimitoitettujen ilmastovaatimusten ja maahanmuuton kustannusten nousupaineet. USA:n tuontitullit ja mahdollinen kauppasota uhkaavat talouskehitystä. Sen sijaan byrokratiaansa unioni ei kykene purkamaan.

 

Suomen seuraavan hallituksen työlistalle tulee hoidettavaksi EU:n raskaat rahoitusneuvottelut. Tuleva vaalikausi 2019-2023 tulee olemaan erittäin ratkaiseva Suomen oman maataloustuotannon kannalta. Maataloustuotantomme vaikuttaa luonnollisesti elintarviketeollisuuteen sekä sen työpaikkoihin. Tässä suurten panosten pelissä on pöydällä myös omavaraisuutemme, maaseudun elinkelpoisuus ja tietysti viljelijöiden tulevaisuus. On ymmärrettävää, että nuoret eivät nykytilanteessa ole innokkaita jatkamaan maataloutta, sillä velka, vaativa työ ja epävarma tulevaisuus mietityttävät. Myös maaseudun palvelujen väheneminen ajaa ihmisiä kaupunkeihin. Suomen hallituksen on tehtävä kaikki mahdollinen turvatakseen riittävät palvelut myös maaseudulla.

 

EU:n toiminta on Suomen maaseudulle kohtalokas. Mahdollinen ero unionista olisi pitkä sekä hankala prosessi. Unionin hajoaminen on näillä näkymin todennäköisempää. Tulevalla rahoituskaudella Suomen vuosittainen nettomaksuosuus tulee paisumaan sadoilla miljoonilla euroilla. Iso osa rahoistamme uppoaa muiden maiden menoihin ja byrokratiaan. Perussuomalaiset vaativat EU:n maatalous- ja koheesiomiljardien kierrättämiselle stoppia, mutta hallitus ei ole lämpenemässä järkiavauksille. Asia jäänee seuraavan hallituksen vastuulle. Meidän on valvottava tiukasti omaa etuamme ja taisteltava maamme, maaseutumme ja elintarviketaloutemme puolesta.

 

EU-jäsenyys nakertaa päätösvaltaamme laajalti ja sillä näyttäisi olevan viimeinen sana jopa ongelmallisessa sote-uudistuksessakin. Taloudellisen yhteisvastuun kautta meillä on riski joutua holtittomasti velkaantuneiden Välimeren maiden ja ulkomaisten pankkien mokien maksumieheksi. Kaiken kukkuraksi unionin ulkorajojen annetaan vuotaa ja EU tukee epätoivossaan miljardeilla Turkin yksinvaltaista hallitusta.  EU:n päätöksistä suuri osa on etujemme vastaisia. Kritiikki EU:n liittovaltiokehitystä ja vallan keskitystä vastaan näkyy monien jäsenmaiden vaalituloksissa ja pian täällä Suomessakin.

 

Suomi on hieno ja arvokas maa. Meidän on palautettava oikeus päättää omista asioistamme ja huolehdittava kansastamme sekä maastamme sekä tietysti maaseutumme elinvoimasta. Tähän meitä velvoittaa veteraanien ja edellisten sukupolvien meille jättämä arvokas perintö.

 

Comments are closed