Maa jäätyy syksyisin ja sulaa keväällä. Kulkukissa ladon alla tekee pesäänsä. Vastatuuleen postimies polkupyörää taluttaa ja lapset koulunpihalla sisälle haluaa, on syksy taas. Tuvan ikkunasta katson maata valkeaa. Teeren jäljet näkyy vielä tuoreena lumessa. Tätä kaikkea rakastan, niin teki jo isäkin. Ja perinnöksi saanut olen jotain minäkin.
Suomi on mun maa. Savusaunan, karhun maa. Verenperintönä isiltä saatu sisu meitä kuljettaa. Suomi on mun maa. Jonka meidän lapset saa. Eikä jättää heille kukaan voisi maata parempaa. Suomi on mun maa.
Kun isät ja isän isät, ampui rajoilla. Niin äidit ja äidin äidit raatoi kotona. Silloin tehtiin perustukset, joilla nyt eletään. Ne kestää vielä huomenna, sadan vuoden perästä, ne on terästä. Kiitos teille jotka silloin toimeen tartuitte. Ikihonkain huminaa, että saadaan kuulla ne. Eivät tulleet kaikki miehet rintamalta takaisin. Silti varmaan toivovat he että toiset jaksaisi.
Sillä suomi on mun maa. Savusaunan, karhun maa. Verenperintönä isiltä saatu sisu meitä kuljettaa. Suomi on mun maa. Jonka meidän lapset saa. Eikä jättää heille kukaan voisi maata parempaa. Suomi on mun maa.
