Kehitysavun vaikuttavuus heikkoa

Suomi sijoittaa kehitysapuun vuosittain yli miljardi euroa. Kehitysavun tehokkuudesta on käyty keskustelua jo pitkään. Nykymallin mukainen Suomen kehitysapu on saanut osakseen paljon kritiikkiä. Onko kritiikkiin todellista syytä vai perustuuko se vain populistisiin ajatusleikkeihin? Kehitysavun koko merkitys perustuu siihen, että sillä pyritään auttamaan hätää kärsiviä ihmisiä ja yhteiskuntia. Kehitysavun ollessa tehokasta se kanavoituu hyvällä prosentilla avun kohteille. Niin pitäisi olla, mutta todellisuus on toinen. Kehitysavun vaikututtavuuden tiedetään olevan heikolla tasolla vaikka sitä ei ole edes kartoitettu kovinkaan kattavasti.

 

Afrikkaan on suunnattu eniten kehitysapua. Siitä huolimatta köyhyys on vain lisääntynyt tavallisen kansan keskuudessa. Minne kehitysapu sitten päätyy? Korruptio rehottaa Afrikassa ja demokratian tuulahduksia saa toden totta hakemalla hakea. Toinen toistaan kovemmat päälliköt suhaavat sorateitä maasturimersuillaan komiat gepardihatut päässä kun samanaikaisesti tavallinen kansa miettii kuumeisesti mistä saisi vettä ja leipää. Esimerkiksi maatalous tökkii kun ei vain yksinkertaisesti löydy viljelyyn tarvittavia työkaluja. Ei ole rahaa tulevaisuuden rakentamiseen ja hyvinvoinnin luomiseen, koska korruptoituneessa systeemissä varallisuus kanavoituu pienelle piirille. Missä raha siellä valta pätee niin ikään Afrikassakin. Vallankahvassa istuvien tavoite on vahvistaa omaa asemaansa entisestään eikä edistää kansan hyvinvointia. Meillä Euroopassa kansaa suojaa ainakin jonkin asteinen demokratian toteutuminen toisin kuin Afrikassa.

 

Ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen toi taannoin julkisuuteen kantansa kehitysavun toimivuudesta (Turun Sanomat Extra 17.1.2015). Hän avaa kehitysapuun liittyviä ongelmakohtia yli 40 vuoden kokemuksella ulkoministeriön kehitystyöstä. Kääriäinen suhtautuu kriittisesti kehitysavun vaikuttavuuteen. Sitä voi kukin miettiä onko pitkän päälle kannattavaa opettaa afrikkalaisia ruokkimaan itsensä ja tukea esimerkiksi maanviljelyä ja kehittää koulutusta vai lähettää vain ruoka-avustuksia, jotka ovat nekin toki omalla tavallaan elintärkeitä. Kääriäinen korostaa kehitysavun antajien ja saajien välisten erojen merkitystä ongelmien ratkomisen esteenä. Korruptoituneet ja toimimattomat yhteiskunnat eivät nykymallin mukaisella kehitysavulla nouse toivotulla tavalla. Lisäksi korruptiossa on osansa maanosassa operoivilla suuryrityksillä, joiden toimintaan tulisi puuttua jos halutaan edistää muutosta parempaan. Yksittäiset avustukset voivat löytää tiensä perille, mutta todellisuudessa yhden perheen auttaminen ei ratko miljoonien muiden ongelmia. Myös kateudesta seuraavat toimet avunsaajia kohtaan voivat olla arvaamattoman julmia.

 

Humanitaarista apua toki tarvitaan, jottei ihmisiä kuolisi nälkään, mutta sen tulisi olla luonteeltaan lyhytaikaista. Sen sijaan merkittävimmät panostukset tulisi kohdentaa perusteellisen yhteiskunnallisen muutoksen edistämiseen. Tätä mietittäessä voisi vaikka valmiin jauhosäkin sijaan tarjota osaamisen ja työkalut ruoan kasvattamiseen. Myös kuljetusverkosto kaipaa Afrikassa parannuksia jotta olisi ylipäätään mahdollista toimittaa apua sinne missä sitä tarvitaan. Näin ollen kävisi järkeen, että logistiikkaan liittyvät ongelmat korjattaisiin ennen kuin lähetetään avustuksia tuntemattomille teille. Suomen kehitysavun vaikuttavuudesta tunnetaan vain murto-osa. Mielestäni Suomen kehitysapu ei ole perusteltua siltä osin kun sen vaikuttavuudesta ei ole varmuutta. Meidän tulisi pohtia todellisia syitä ja kestäviä ratkaisukeinoja Afrikan ongelmiin yhdessä muiden länsimaiden sekä avunsaajamaiden kanssa. Eurossa mukana olevat valtiot ottavat vastuun pankkiirien epäonnistumisista. Ovatko kehitysavun antajat loppujen lopuksi vain vastuunkantajia Afrikassa toimivien kansainvälisten yritysten liiketoiminnan seurauksista? Luonnonrikkauksia virtaa pois mantereelta, mutta minne päätyvät niistä saatavat rahat?

 

Kehitysmaita tulisi auttaa nykyistä järkevämmällä, oikeudenmukaisemmalla ja rakentavammalla tavalla. Nykymuotoinen tehoton ja kallis kehitysapu on lakkautettava ja tehtävä tilaa uusille tehokkaammille ratkaisuille. Olennaista tulevaisuuden toimivassa kehitysapumallissa on sen vaikuttavuus jota tulee pystyä myös seuraamaan riittävän tarkasti. Suomalaisten veronmaksajien kehitysapuun kohdistettujen rahojen osoite on tällä hetkellä epäselvä. Meillä kotimaassa riittäisi eri hallinnonaloilla selkeitä rahareikiä yllin kyllin. Esimerkiksi sairaalat ja koulut kärsivät resurssipulasta. Tiukassa taloustilanteessa ei käy päinsä, että Suomen kehitysapu virtaa vääriin kohteisiin. Tästä johtuen perussuomalaisten ehdotus kehitysavun valtion osuuden leikkaamisesta ja vapaaehtoisten lahjoitusten painottamisesta on perusteltu ratkaisu.

 

 

Comments are closed.