Viikko 3

Istuntauko on tällä erää ohi ja eduskuntatyö jatkuvat kiivaaseen tahtiin vielä pari kuukautta ennen kevään vaalirutistusta. Hallituksen esityksiä riitti koko viikon täydeltä. Tässä sitä nyt ollaan kun hallitus ei ole saanut esityksiään eteenpäin kuluneen vaalikauden aikana. Nyt sitten tärkeitä kysymyksiä käsitellään niukalla varoitusajalla minkä johdosta edustajien perehtymisaika jää valitettavan vähäiseksi. No näillä eväillä mennään, minkäs teet.

Tällä viikolla eduskunnassa puhutti Venäjä. Otin aktiivisesti tähän keskusteluun. Venäjään tulee suhtautua maltillisesti ja Suomen erityinen asema suuren itänaapurin kainalossa on pidettävä mielessä. Venäjän kyseenalaiseen kansainvälistä rauhaa horjuttavaan toimintaan pitää luonnollisesti asennoitua kriittisesti. Toisaalta taas Suomen kannattaa miettiä onko sen tapauksessa järkevää olla kivittämässä karhua etulinjassa euroeliitin mukana? Suomen ja Venäjän pitkän ajan kuluessa työllä luotuja kauppasuhteita ei ole mielestäni järkevää romuttaa yhtään enempää kuin on pakko. Venäjän tarjoamia taloudellisia mahdollisuuksia ei Suomella ole varaa haaskata. Tästä johtuen olisi järkevää miettiä millä tavoin asennoidumme ja pyrimme vaikuttamaan EU:n Venäjää koskevaan päätöksentekoon.

Suuressa salissa puitiin myös sähköistä tunnistautumista jonka merkitys arjen asioiden hoitamisessa korostuu jatkuvasti. Tässä yhteydessä puutuin olennaiseen ongelmakohtaan joka on vahvan sähköisen tunnistamisen välineen myöntäminen henkilöille joilla on maksuhäiriömerkintä. Maksuhäiriömerkintä voi olla este esimerkiksi verkkopankkitunnusten myöntämiselle. Sähköisen tunnistautumisen yleistyessä etenkin arjen peruspalvelujen käytössä on mietittävä tunnistautumisvälineen myöntämistä kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta. Tähän liittyen olen jättänyt kaksi lakialoitetta kuluvalla vaalikaudella. Aihe on uponnut sen verran hyvin, että muutama edustajakollega on myös intoutunut laatimaan kovin vastaavan tyylisen lakialoitteen aiheesta 😀 Valitettavasti hallitus ei ole silti reagoinut tähän ongelmaan…

Kolmas tämän viikon aihe jonka haluan nostaa esille on varhaiskasvatuslaki. Varhaiskasvatuslain valmistelu on ollut harvinaisen sekava ja eripurainen prosessi. Asian tärkeydestä johtuen olisin toivonut parempaa edistystä tässä savotassa. Myönnettäköön että toimivan varhaiskasvatuslain valmistelu ei ole helpoin aihe työstää toimiva lakiesitys, mutta ottaen huomioon käytetty aika ja resurssit olisi toivonut syntyvän tulosta. Varhaiskasvatuslaissa tulisi mielestäni mennä joka kohdassa lasten etu edellä, ei muiden intressiryhmien omat näkemykset. Lisäksi ratkaisujen käytännön sovellettavuutta lastenhoidon nykytilanteeseen tulisi harkita huolella. Tässä muutama seikka joita kommentoin puheenvoirossani. Esityksessä säädettäisiin lapsiryhmien koosta. Käytännössä esitetyt ryhmäkoon sääntelyt eivät toimi, koska lasten päivähoidosta annetun asetuksen 6 § mahdollistaa räikeätkin poikkeamiset lasten ja henkilökunnan välisistä säädetyistä suhdeluvuista. Lisäksi niin sanotut osapäivähoitolapset vaikuttavat jatkossa varhaiskasvatuksen ryhmäkokoihin. Näin ollen lain tosiasiallinen vaikutus ryhmäkokoihin tulee jäämään varmasti toivottua vaisummaksi. Toinen keskeinen esitykseen liittyvä puute on se, ettei siinä säädetä päiväkodin tai lapsiryhmien tiloista mitään. Tästä johtuen henkilökuntaa lisäämällä jo entuudestaankin ahtaisiin päiväkoteihin voidaan sijoittaa lisää lapsia. Käytännössä saatetaan laskea lapsiryhmien käyttöön oleskelukelvottomia neliöitä tai ottaa käyttöön esimerkiksi käytävätiloja. Toimitilojen toimivuuden ja sen mukanaan tuoman viihtyvyyden tulisi mielestäni olla ilman muuta lasten oikeus.

Comments are closed.