Yhteiskuntasopimuksen syntymiselle on nyt aidot mahdollisuudet

Oli ilo huomata, että Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoitti muutama viikko sitten halukkuudestaan yhteiskuntasopimusneuvottelujen jatkamiseen.

Vaikka neuvottelut sopimuksesta ovat katkenneet useampaan kertaan, ovat toiveet sen syntymiseksi edelleen realistisia. Työntekijäjärjestöt olivat jo aiemmin kertoneet olevansa valmiita jatkamaan neuvotteluita, ja hallitus ottaa varmasti mielellään vastaan kaikki kilpailukykyämme parantavat ratkaisuehdotukset. Neuvottelut siis jatkuvat, vaikka vielä viime syksynä osapuolet vaikuttivat olevan hyvin erimielisiä keinoista ja tavoitteista. Hallituksen syksyllä ja talvella tekemät linjaukset kilpailukykypaketista ovat osaltaan edistäneet tilannetta. Tosiasiat ja edelliset epäonnistumisetkin huomioiden edellytykset yhteiskuntasopimuksen syntymiselle eivät ole erinomaiset, mutta mahdollisuuksia kyllä on.

SDP:n puheenjohtaja Rinteen esittämä ajatus Lauri Ihalaisen ja Lasse Laatusen roolista yhteiskuntasopimuksen ”työelämädiplomaatteina” ei ole tarpeellinen nyt, kun neuvottelut todennäköisesti jatkuvat. Ehdotus kuitenkin osoittaa, että myös demarien joukossa saattaa olla haluja edistää sopimusratkaisun syntymistä. SDP:n toivoisi käyttävän enemmänkin vahvoja suhteitaan työntekijäjärjestöihin, jotta neuvottelut saataisiin vakaammalle pohjalle.

Nyt poliitikoilta ei kaivata vastakkainasettelun korostamista työntekijöiden ja työnantajien välillä. Myös työnantaja- ja työntekijäjärjestöiltä toivotaan malttia. Perjantaiksi suunnitellut telakkaväen ulosmarssit heikentäisivät toteutuessaan neuvotteluilmapiiriä. Osapuolille tulee varmistaa neuvottelurauha, mikäli sopimuksen syntymistä halutaan todella edistää.

Yhteiskuntasopimuksen lisäksi olisi keskeistä saada ratkaisu paikallisesta sopimisesta mahdollisimman pian, jotta voidaan varmistaa työmarkkinoiden sujuvuus. Sopimisen lisäämistä suunnittelevan työryhmän määräaika päättyy jo maaliskuun puolivälissä. Ratkaisuun pääseminen saattaisi helpottaa myös työmarkkinoiden muiden ongelmakohtien ratkaisua ja tarjota yhteiskuntasopimukselle näin paremmat onnistumisen mahdollisuudet.

Paikallinen sopiminen tarjoaa lisäksi juuri sitä, mitä työmarkkinoilla on kaivattu: joustoa yrityksen kantokyvyn mukaan. Kysymys ei välttämättä ole rahasta, vaan asioiden sujuvammasta hoitamisesta. Tämä hyödyttää niin duunaria kuin työnantajaa. Sanelusopimuksia työnantajan puolelta ei saa tulla. Tämän varmistaa osaltaan jo se, että työntekijöiden puolelta sopimuksista pitävät huolta luottamusmiehet, jotka ovat tähänkin asti toimineet työehtojen vartijoina työpaikoilla. Työnantajaliittojen ja palkansaajaliittojen tulee myös kunnioittaa paikallisia sopimuksia, eikä puuttua liian herkästi yksittäisten yritysten sopimuksiin.

Syksyllä valmistunut Harri Hietalan esitys paikallisesta sopimisesta on hyvä pohja. Toteutuessaan Hietalan esitys samanaikaisesti vahvistaisi sekä yleissitovuutta että sopimusjärjestelmää. Näin luotaisiin järjestelmä, jolla voidaan lisätä luottamusta yrityksissä. Rohkaisevia esimerkkejä voi hakea jälleen Ruotsista, missä sovelletaan paljon liittotason ja paikallisen sopimisen yhdistelmää. Tämä ei ole heikentänyt ruotsalaisten työehtojen kattavuutta, eikä kasvattanut tuloeroja.

Pk-yritysten näkökulmasta paikallinen sopiminen tarjoaisi aidon mahdollisuuden lisäväen palkkaamiseen. Pienyrittäjälle henkilön palkkaaminen on nykyisessä järjestelmässä aina iso riski, aivan kuten pätkätyöt ovat taloudellinen riski työntekijälle. Pienissä yrityksissä työnantajan ja työntekijöiden edut ovat kuitenkin usein yhteneväisiä, ja siksi vastakkainasettelu työnantajan ja työntekijän välillä on harvinaista. Sopiminen olisi siis kaiken lisäksi useimmiten mutkatonta.  Paikallinen sopiminen lisäisi joustoa molemmin puolin ja mahdollistaisi uusien työpaikkojen syntymisen. Suomen yrittäjien mukaan on mahdollista, että paikallinen sopiminen aikaansaa jopa 60 000-65 000 työpaikkaa lähivuosina. Jos päästään edes lähelle näitä lukuja, olisi se merkittävä parannus nykyiseen työllisyystilanteeseen.

Paikallinen sopiminen tarjoaisi myös mahdollisuuksia parantaa pienipalkkaisten naisvaltaisten alojen työehtoja. Juuri nämä naiset ovat todellisia kärsijöitä nykyisessä työmarkkinatilanteessa.

Suomella on edelleen hyvät mahdollisuudet nousta kilpailukykyisten ja innovatiivisten talouksien kärkeen. Sen eteen on tehtävä yhdessä töitä. Yhteisistä pelisäännöistä sopiminen olisi erinomainen alku. Kuten Tasavallan Presidentti uudenvuodenpuheessaan totesi ”yhteiskunnallinen eheys on paras voimavaramme”.

Kyseinen mielipidekirjoitukseni julkaistiin edellisellä viikolla Vakka-Suomen Sanomissa ja osaltaan 28.1 Helsingin Sanomissa.

Comments are closed.